LEPO!

hei!

2010-06-01T03:01:00.000-07:00

siirsin inttiaikaisen kirjanpitoni henkilökohtaisesta blogista tänne. luitko sen? oliko kirjoituksistani hyötyä? minkälaisia tuntemuksia juttuni herättivät? mitä ikinä tuleekaan mieleesi, ole hyvä ja jätä kommentti.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

6.12.2009

2010-05-30T23:45:00.000-07:00

eilen törmäsin baarissa just valkolakkinsa saaneeseen tyttöön joka kertoi astuvansa tammikuussa palvelukseen santiksessa. tyhmänä en osannu mitään fiksua siinä sanoa, ajatukset pyöri muualla eikä muka mitään sanottavaa edes ollut. tänään oon kuitenkin miettinyt et mitkä ois semmosia juttuja jotka ois hyvä tietää ennen palvelukseen astumista, ja näihin oon päätyny:

- HUUMORINTAJU, etenkin huonoon huumoriin lämpeävä, on paikallaan mestassa jossa suurin osa jengistä on parikymppisiä pojankloppeja. tähän samaan niputtaisin myös VITTUILUN, sekä VITTUILUNSIETOKYVYN, jotka ovat elintärkeitä taitoja mielenterveyden säilymisen kannalta. tärkeää on myös osata tunnistaa huumorimielessä tapahtuva vittuilu typerien pikkupoikien päänaukomisesta, joista jälkimmäisen on paras antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

- LOJAALIUS ja SOLIDAARISUUS omaa jengiä kohtaan on myös ensiarvoisen tärkeää, vaikka et siitä yhestä kolmostuvan jätkästä oikeestaan tykkäis. vielä tärkeämpää on muistaa olla puhumatta paskaa palvelustovereistaan, sillä varmaan mikään ei aiheuta niin paljoo ongelmia tuvan/joukkueen/komppanian sisällä kuin toisen pakkiin kuseminen. tämä pätee erityisesti mimmien kohdalla: on jengii jotka toivoo teidän failaamista, siispä kannustakaa toisianne, pitäkää sen tupakaverin selusta, ja jättäkää jumalauta se naisille tyypillinen juonittelu himaan.

- tää kuulostaa aika hirveeltä, mutta: yritä olla panematta palvelustovereita, ja jos näin tapahtuu, ÄLÄ RIKO YLPALVO:A. se mitä lomilla tapahtuu, se on jokaisen oma asia. älä tuo suhdetta varuskunta-alueen sisäpuolelle. se on ällöä ja saattaa suurelta osin pilata uskottavuutesi varusmiesjohtajana.

- JOHDA ESIMERKILLÄ. tee mitä vaadit tehtävän, älä moveta, älä lintsaa, yritä aina parhaas. ne huomaa sen (tai on aivokuolleita idiootteja).

mitäs. kai niitä ois muitaki juttuja, mut nää tuli nyt mieleen.

28.7.2009

2010-05-30T23:43:00.001-07:00

kuinkahan monta kertaa oon vastannu kysymykseen "miks menit inttiin?" syitä mulla on monia, eikä ykskään varmasti kyllin hyvä palvelustovereitteni mielestä. jos lähdettäis erottelemaan muutamaa pääsyytä...

SYY 1) isänmaallisuus. kyllä, mun mielestä on edelleen lottovoitto syntyä suomeen, tää on mun KOTI. valitettavasti mä en oo varmaan kertaakaan kehdannut kertoa tätä syytä kenellekkään, sillä isänmaallisuus as we all know it on perimmäisen junttia ja aivotonta touhua, ja stereotypia isäm maan puollustajasta se KIITOS 1939-1945 -hupparilla varustettu, keskikaljaa lähiökuppilassa nassuunsa imevä setämies. mun isänmaallisuus ei tarkoita sitä että vihaisin maahanmuuttajia, päin vastoin, monikulttuurisuus on rikkaus. mun isänmaallisuus ei tarkota sitäkään että mielestäni muut kulttuurit olis paskempia tai että suomalaisuus olis jollain tapaa ylivertaista mihinkään muuhun nähden.

mun isänmaallisuus on se fiilis kun tsekkaa auringonlaskuu saimaan rannalla, tai ajaa pitkin pikkuteitä ja laskee vastaan tulevia lehmälaumoja (pieksin muuten vilin tässä skabassa juhannuksena ainaki 100-0!). mun isänmaallisuus on tää biisi:

oi, kallis suomenmaa,
sun koskiesi kuohuja,
honkiesi huminaa suo mun kuunnella,
kunnes hetki lähtöni lyö!
ei toista armaampaa voi maailmasta löytää
kuin tämä köyhä kotimaa,
jonka kauniiks on kasvatellut
taattojemme työ.

mun isänmaallisuutta on hankala selittää, vähän niinku sitä inttiin lähtemistäkin. ne liittyvät toisiinsa siinä, että yks suurimmista syistä sille että lähdin suorittamaan vapaaehtoista asepalvelusta oli isänmaallisuus: jos ois pakko, oisin valmis puolustamaan tätä mun kotimaata myös aseellisesti.

SYY 2) naivi usko aseveljeyteen/ryhmähenkeen. joo, myönnän, katon liikaa leffoja. back hawk downin "they won't understand that it's about the men next to you, and that's it" -lainit ja band of brotherssin... no, band of brothers :D on uponnu muhun kuin kuuma veitsi voihin. tuntemattoman sotilaan olin jo lukioon mennessäni lukenu pari kertaa läpi, ja lupaus -nimisen leffan oon katsonut läpi useammin kuin kehtaan myöntää. ei se oo edes pelkästään sotaleffojen ansiota, esim. hooligans on vaikuttanut tähän myös. et "the best thing is not knowing that your friends have your back, it´s knowing that you got theirs" tai jotain. ehkä joku aukko sit jäi sen jälkeen kun lopetin noi joukkueurheilut. who knows.

mut vaikka noi leffat ois muuten pelkkää kusetusta, niin tossa ne on oikeessa: missään en oo ikinä kokenut samanlaista ryhmähenkeä kuin intissä. voi olla et se on vaan mun mielikuvitusta, tai et mulla on käynyt hyvä tsäkä, mut meidän yksikön vm-johtajien välinen yhteishenki (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) oli ihan käsittämätön. we few, we happy few and so on. jännää sekin et ainoo paikka missä oon oikeesti nähnyt tän "kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia" -läpän skulaavan on armeija. okei, kaikki samanarvoisia tarkotti tässä tapauksessa et välillä tuntu ettei kukaan meistä ollut minkään arvoinen, mut... no, jokaisella on omat koulutusmetodinsa. :D

SYY 3) oon adrenaliininarkkari. annat päivä toisensa jälkeen kaikkes ja ylität ittes... that´s huge.

siinä oli muutamia syitä, on niitä lisääkin. se että haluan päästä auttamaan ihmisiä kriisialueille jne. mut ne on sen verran rationaalisempia etteivät kauheesti selityksiä kaipaa. vai?

20.7.2009

2010-05-30T23:42:00.001-07:00

oon ehtiny viettää 17 päivää reservissä, ja pikkuhiljaa alkaa hahmottumaan kuva siitä ihmisestä joka nyt oon. en oo enää alokas/oppilas/oppilaskorpraali/alikersantti/kersantti airola, oon ina, vielä hetken perintäkäsittelijä, kohta sairaanhoitajaopiskelija, isosisko, tytär ja tyttöystävä. intti oli sen verran intensiivinen mesta etten vuoteen keskittynyt mihinkään muuhun, ja nyt pitää sitten taas orientoitua tähän normaaliin elämään. oon onnistunut vallan mainiosti, suuri kiitos siitä menee tälle duunille jota vihaan, mut joka imas mut takas rutiiniin tarpeeks nopeesti. muuten oisin varmaan aika hukassa.

kyllä mun ajatukset on edelleen aika paljon tuolla saarella, ja kaipaus on välillä niin kova että mietin vaihtoehtoja päästä mukaan firman toimintaan, aina soppariduuneista vapaaehtoistoimintaan. mut ei se ois sama asia, koska ei se oo PV mitä mulla on ikävä, se on se MUN intti, ihmiset jotka oli siellä samaan aikaan, käsittämätön yhteishenki, asiat jotka koettiin yhdessä, se käsittämätön fiilis joka tulee kun tietää antaneensa kaikkensa ja olevansa oikeasti hyvä siinä mitä tekee. monen mielestä jotkut kessun natsat intissä, mitä niistä, no big deal, mut pakko tunnustaa että oon aika helvetin ylpeä itestäni. mä olin jo melkeen lähdössä luokkamuutoksella himaan syksyllä, enkä antanu periks, asetin itelleni tavotteet ja tein duunia sen eteen. en mä edelleenkään tunnusta että oisin tuntenut tarvetta näyttää yhtään kenellekkään, mut tietenkin piti ilmottaa ylennyksestä eräällekkin henkilölle joka ei uskonut mun kestävän viikkoakaan. siitäs sait! :P

oli niitä paskojakin päiviä ja käsittämättömiä käytäntöjä, mut kyllä mielessä päälimmäisenä on hyvät kokemukset ja ajan kultaamat muistot. käteen jäi kiitettävän palvelustodistuksen ja kessun natsojen lisäks mukava määrä kouluttamista, tuhansia tunteja ihmisten johtamista sekä lukematon määrä tilanteita joissa oon ylittänyt itseni ja oppinut jotain uutta musta. lisäks nämä ihmissuhteet, kasipallot jotka piti mut monta kertaa järjissäni ja kannustivat kun oli hankalaa, ja vili. ja ne kaikki muut urpot, toivon että ainakin joskus vielä ollaan kaikki samassa kasassa. oli parasta.

on vaikee selittää kuinka iso kokemus viimenen vuos on ollu. ja nyt siitä pitäis päästä yli ja jatkaa elämää, keskittyä normaaleihin asioihin... no, eiköhän se tuu luonnostaan. viimeistään sitten kun koulu alkaa.

26.6.2009

2010-05-30T23:41:00.000-07:00

TOP5:

1. LOMA! joka tosin loppuu sunnuntaina mutta jatkuu vielä viikon kotiutumisen jälkeen.
2. tegan&sara - my number
3. ben&jerry´s chocolate macadamia.
4. paprikakermajuusto.
5. kokkailu, pitkästä pitkästä aikaa.

23.6.2009

2010-05-30T23:40:00.004-07:00

datailen omalla maailman parhaalla pihallani (näkisitte sen) ja mietin josko sitä kohta alkais tekemään sapuskaa. päivän menu on kanaceasarsalaattia ja patonkia sekä ehkä mahdollisesti jääkaapinkylmää semijeeshyvää valkkaria, kuulostaa buenolta vaikka itse sanonkin.

kymmenen päivän päästä kotiudun, joten saattaa olla aika summailla yhteen palveluksen hyvät ja ei niin hyvät puolet. aloitetaan hyvistä: parasta EHDOTTOMASTI on ollu tavata hyvin erilaisia ihmisiä. omat tupakaverit ovat olleet vallan mainioita, ollaan tultu toimeen erinomaisesti. kertaakaan ei oo kukaan räjähtäny vaikka kaverin naama onkin saattanut ajoittain ärsyttää pitkien yhdessäolojen aikaan, ja kaikki ovat osanneet antaa tilaa muille kun sitä on tarvittu. on tuettu toisia kun palveluksen jatkaminen on ollut vaakalaudalla ja kannustettu yrittämään loppuun asti. sitten on ne muut, VM-johtajista alaisiin, joiden päivittäiset hölmöilyt on tuonu väriä välillä tylsäänkin palveluselämään.

toinen iso positiivinen asia mitä oon intiltä saanut on itseluottamus ja tietynlainen anteeksipyytelemättömyys kun puhutaan omista kyvyistä ja osaamisesta. uskon että tästä on hyötyä myös tulevaisuudessa, vaikkakin aina on vaara että ihmiset sekottaa sen omahyväsyyteen ja over all kusipäisyyteen. mielummin kuitenkin tulevaisuudessakin tuon esille omat tietoni ja taitoni kuin jään nurkkaan nyhjöttämään ja esimerkiksi työtilaisuudet menee ohi.

kunnianhimon voi kai myös laskea positiiviseks asiaks, niin kauan kuin se ilmenee terveellä tavalla. hoidin koulut aika pitkälti puolilla valoilla, riitti että pääs läpi, alisuoriutujakskin joku ois voinu väittää. en tiedä miks, mut intissä oon muuttunu huomattavasti kunnianhimosemmaks ja pelkkä hyväkään ei välillä riitä, pitää olla paras. oon oppinut että suurimman tyydytyksen saa sillä että antaa kaikkensa ja yrittää sata lasissa koko ajan. en mä ennenkään mikään luovuttaja ollut, mutta nyt jo kaukana siitä. reach for the stars so if you fall you´ll land on a cloud, törkeesti kanyelta viety line jota oon käyttäny kehityssuunnitelmieni (kyllä, armeijassa tehdään niitä jopa enemmän kuin siviilissä...) mottona aina aliupseerikoulusta lähtien. aion soveltaa sitä myös armeijan jälkeisessä elämässä.

muita hyviä juttuja mitä tosta scheibasta on seurannu on toki fyysisen kunnon ja etenkin lihasten kohisten tapahtunut kasvu ja vitutuksen sietokyvyn kasvaminen (ihan oikeesti, en välttämättä ihan pienistä asioista enää tämän jälkeen inise). on niitä muitakin positiivisia hommia mut nyt ei tuu mieleen ihan kauheesti. okei ajan kultaamat muistot, yhteiset rankat ja inhottavat kokemukset joita voi kanssaeläjien suureksi riemuksi muistella varmasti koko loppuelämän. :D

huonoja juttuja on jostain syystä (liekö tämän hetkisestä euforisesta olotilasta johtuvaa... :D) paljon vaikeampi keksiä. yks konkreettinen on tietysti ällöttävä kiroilun ja tupakoinnin määrä, mutta näiden asioiden uskon normalisoituvan ajan myötä reserviin päästyäni. eniten koko inttiaikana mua on vituttanu muutamien nuorten sopimuskessujen tai -vänrikkien asenne varusmiehiä kohtaan, vaikka itsellään ois palveluksesta ehkä tsäkällä puol vuotta. en tajua miten niin sosiaalisesti ja pedagokisesti kyvyttömiä henkilöitä edes päästetään kouluttamaan yhtään ketään, mut on the other hand, mihin tuolla koulutetaan? tappamiseen, eli ehkei siinä juurikaan mitään suuria sosiaalisia lahjoja tarvita.

onko armeija muuttanut mun mielipidettä armeijasta tai sodankäynnistä? ehkä ihan vähän. oon huomannu että yhteiskunnankannalta on ihan hyvä että suurin osa nuorista miehistä käy intin. ei sen takia että säilytettäis meidän puolustuksen uskottavuus, vaan että semmosetkin uusavuttomat hikisukat jotka eivät tunne sanaa velvollisuus oppisivat elämään yhteiskuntakelpoisina yksilöinä. ei, en haluu et kaikki aivopestään palvelemaan koneistoa, mutta jokainen meistä on vastuussa jostain ja jollekkin. vaikka eläis täysin omavaraisesti keskellä skuttaa, on silti vastuussa itselleen siitä että kääntää sen perunamaan sillon kun pitää. muuten tulee aika nälkä. tietty ois hyvä jos nää perusasiat opittais himassa tai viimeistään koulussa, mut näköjään (otantani on tosin hyvin pieni osa tästä ikäluokasta, n. 110 alokasta/kaartinjääkäriä) aina se ei vaan mee niin.

edelleen oon sitä mieltä että jokaisella täytyy olla oikeus valita. oon käyny varsin monia kehittäviä ja ei niin kehittäviä keskusteluja vertaisteni ja alaisteni kanssa aiheesta, ja oon edelleen sitä mieltä että jokaisella PITÄÄ olla oikeus valita, ja valinta tulee tehdä harkitusti. mulle on sinänsä aivan sama miten valitaan, kunhan päätös on tehty huolella ja perustellusti. tämän takia oisin ehkä vähän sitä mieltä että palvelukseenastumisikää tulis nostaa ainakin parilla vuodella. niin että ihmisellä ois kaikki mahdolliset työkalut tehdä se itselleen oikea valinta.

mitäs muuta, oisko mulla jotain. ei tähän hätään.

18.6.2009

2010-05-30T23:40:00.003-07:00

kävi vanhanaikasesti ja niinkuin kaikille jotka on ikinä inttijutuistaan mitään kirjottanut: innostus lopahti. tai siis, nyt lopun aikoina lomilla keskittyi mielummin lomailuun kuin asioiden kertaamiseen. pahoittelen siis että koko J-kausi puuttuu. oli kolme leiriä joista ensimmäisen osittain missasin kummallisen vatsaflunssan takia, yhdellä sain tehdä erittäin mielenkiintoisia ja hyviä hommia ja sitten loppusota. maanvyöry09 oli puolustusvoimien pääsotaharjoitus ja käytiin sekä säkylässä että niinisalossa tappelemassa. hommat muuttui koska oma kouluttaja ei ollut paikalla ja häntä sijaistaneella yksikömme varapäälliköllä omat, vahvat mielipiteensä tulenjohtamisesta. jossain kuitenkin onnistuin, silä harjoituksen päätteeksi sain käydä hakemassa kersantin natsat kaulaan.

alaiset sano että oliko pakko taas tehä asiasta niin iso numero, nappuloiden hakeminen nimittäin tapahtui kainalosauvoilla könkäten. onnistuin edellisenä päivänä kompuroimaan hyökkäyksen perässä ja venäytin polvesta sivusiteen. HYVÄ MINÄ! ei se onneks oo pahasti menny, pari viikkoa niin on kunnossa. mut että pitikin vielä tähän loppuunl...

nyt oon lomilla ja palaan kasarmille enää kerran, ensi viikon sunnuntaina. aika käsittämätöntä.

2.5.2009

2010-05-30T23:40:00.001-07:00

taas yks kinkku takana ja aamut sen kun vähenee. tänään oon palvellut tasan 300 päivää ja edessä enää säälittävät 62. ja se on vähän!

eka leiri oli ihan mahtava siitäkin syystä et hyvällä omalla tunnolla jätettiin TJ-scheibat kasarmille ja keskityttiin jääkärihommiin. ensimmäisen viikon maanantaina siirryttiin aamusta saharan eteläpäätyyn jonne teltat pystyyn ja harjottelemaan! vedettiin TRA-hommia ympäri kassualuetta, tällä kertaa liikkumista ja talojen haltuun ottamista ryhmäkoossa ja meno varsin lepposaa. illalla vedettiin kiva harjotus hikisimussa, olin ryhmänjohtajana ja meni aika hyvin. jos saisin päättää, toi ois sitä mitä tekisin koko ajan. kjääk-rj. ois niin mun juttu.

mua myös haastateltiin johonkin maikkarilta marraskuussa tulevaan ohjelmaan. ne kysy ne normaalit, miks intissä jne. tajusin vast myöhemmin et ois pitäny sanoo et faija pakotti. :D

tiistaina aamulla ammuttiin parit kouluammunnat, olin tosin kirjurina että ite en päässy räiskimään. iltapäivällä harjoteltiin nopeaa asemaan menoa enkä ihan tajuu et mikä järki siinä oli mutta kuitenki. sit siirrettiin majoittumiskalusto toiselle puolelle saharaa ja laitettiin itsemme kasaan. pojat oli tyytyväisiä kun autoin niitä ja oon huomannu että jos niiden kunnioituksen haluaa säilyttää niin pitää olla oikeesti KOKO AJAN mukana, koska ne huomaa kaiken.

keskiviikkoaamuna kipitettiin parin jätkän kanssa etuosastona fragun montulle jossa pistettiin tauluja pystyyn jne. aamupäivän aikana vedettiin lähiammunnat, eli ekaks ihan vaan 25 m sisällä eri matkoilta yksittäisiä ja tuplalaukauksia, sitten taktisella lippaan vaihdolla ja loppujen lopuks 90 ja 180 asteen käännöksistä. oli jees! sit siirryttiin kissalammelle, vedin 66KES88 -oheiskoulutusta ja sit hyökättiin sarastin ja mäkelän kanssa aika buenosti. eli ammuttiin partion hyökkäyks metsämaastossa. ainoo et hitto, en kyllä ehkä osu mihinkään niin kauan ku firma et tee pienempiä kypäriä. prkl. aina silmillä!

torstaiaamu oli koko leirin kohokohta. ammuttiin ryhmän hyökkäys rakennetulla alueella ja olin niin liekeis että! mun kärkipartiossa oli abdullahi sarasti ja aho, sit le baron, koivisto ja mä, ja vikas leppänen, joku ja anni. olin NIIN liekeis, toi on just sitä mitä haluaisin tehä. koko ajan pitää olla tietonen missä muu ryhmä menee, tehä nopeita päätöksiä, miettii minkä partion laittaa seuraavaks eteen, olla kartalla et mitä edessä on... sain vielä loistavaa palautettakin. ehkä tähän astisen armeijaurani parhaat ammunnat. iisisti.

iltapäivällä käytiin vielä ampumassa ryhmän puolustus puolustustalolla ja sit nopeesti teltat kasaan ja kassulle. tilattiin tyttöjen kanssa pitsat ja menin ajoissa nukkumaan. perjantai meni huollellessa asioita ja iisisti ottaessa. illalla iv joka oli bueno, oltiin aika hyvissä ajoin jo takas. sit vaan valmistauduttiin seuraavan päivään eli seuraavaan leiriin. syndalen, here we come!

lauantaiaamuna jouduttiin bussissa matkalla kohti syndalenia soittelemaan vähän summer of ´69:ia.... ja those were the best days of my life. je. kun päästiin siinä puolen päivän kohilla paikanpäälle, käytiin ekaks syömässä jonka jälkeen etäisyydenmittaajat harjotteli mittaamista rannassa ja AU:t vahti ja teki KS-mittauksen tasotöitä. eli otettin kolme tuntia aurinkoa siinä samalla. :D eisssss, oli mukavaa. illalla pistettiin teltat pystyyn ja pojat reenas vähän pitkälanka-antennin duunaamista.

sunnuntaiaamu aloitettiin kellottamalla nopeeta asemaanmenoa. meni aika hyvin ja loppupeleis saatiin reilu kaks minsaa pois. tätä treenattiin lounaaseen asti ja sit lähettiin hyökkäämään. käveltiin ekaks pari kilsaa, jonka jälkeen hyökättiin pari kiljaa, jonka jälkeen hyökättiin vähän lisää pari kilsaa, jonka jälkeen marssittiin pari kilsaa takas leirialueelle. ei siinä, mä en vaan tee MITÄÄN hyökkäyksessä koska toivio on TJ-päällikkö eli hoitaa tulivalmistelun. eli oli ns. turha reissu.

sunnuntai-iltana oli vielä suunnistusta ja vaikka ehkä vähän ryhmäydyttiinki sarastin, ahon ja mäkelän kanssa niin meni ihan jees. sen jälkeen nopeahko sauna ja nukkumaan. seuraavana aamuna hinauduttiin taas rannalle ja treenattiin tulensiirtoa. iltapäivällä meille tuli tulevat joukkueenjohtajat kyläilee ja koska ne, tulenjohtajat ja tuleva komppanian päällikkö kävi juttuja ekaks keskenään läpi, rötvättiin koko 2. tulenjohtue auringossa ja jauhettiin paskaa pari tuntia. sit heitettiin tst-varustus päälle ja hyökättiin vähän (= ei aivotoimintaa), ja illalla kunnon sauna ja sodessa kaakaolla. aikasin nukkuu koska seuraavana päivänä meidän vuoro ampua oikeesti.

oli vähän hölmöt ammunnat. ei saatu vetää lykaa ja puolustaminenki oli vähän nihkeetä, me kun nyt sit vedetään sitä johtajapartion roolia vissiin tästä eteenpäin. huolestuneena kysyin jo yliluutnantilta että onks mun duuni oikeesti vaan siistiä sisätyötä tästä lähtien, ja se onneks lupaili ettei todellakaan ole. saan ehkä jopa johtaa tulta ja meidän oma TJP on hyvin pitkälti mun vastuulla, ja sit hoidan varmaan komppanian tähypaikan tulisuunnitelman ja hengailen timppojen kanssa ja kaikkee siistii. parasta on myös se et J-kaudella mulla on laitinen ja kauhanen samas joukkuees, kreisii. no joka tapauksessa.

keskiviikkoaamuna ennen kotiin lähtöä meillä oli tulenaloituskilpailu jonka mustapartio veti aivan totaalisen penkin alle. eniten harmittaa etäisyydenmittaajan puolesta joka aika omatoimisesti kusi meiän kovapanosvaiheen mut elämä jatkuu, ja kyllä me tiedetään ilman kilpailujaki olevamme hyviä. :D sit kamat nopeesti kasaan ja nokka kohti santahaminaa. huollon jälkeen päästiin lomille joskus puol kasin maissa. ei haitannu, kunhan vaan päästiin. ens viikko on onneks lyhyt (4 pvää) mut sit onki se pelätty tuplagines. mut sit on myös VÄHÄN.

19.4.2009

2010-05-30T23:39:00.001-07:00

kinkun jälkeen ansaittu viikonloppuvapaa. oltiin ekaks neljä päivää santahaminan metsissä, ja ensimmäisenä päivänä hajosin kohtalaisen huolella. leiri oli kuin KHL2 kovilla, eikä siis poikennut juurikaan mistään AUKin leiristä millään tavalla. koko ajan toimintaa ja lyhyet yöunet, mikäs siinä. ekana päivänä perustettiin TJP kissalammelle ja illalla KS-mitattiin pimeellä, nukkumaan joskus yhden maissa/jälkeen. tiistaina käveltiin saharaan jossa treenattiin lyhytkantaa, ja iltapäivällä (koska paska keli oli pitkittänyt muiden ammuntoja) vähän KS-mittailtiin ympäri saarta. sitten pakattiin telttakamat ja siirryttiin toiselle puolelle saarta, siellä taas TJP pystyyn ja hommat rullaamaan. illalla käytiin vielä vähän pelailemassa jalkapalloa (voitettiin, tietenkin) ja suihkussa yksikössä.

keskiviikkona herättiin aikasin sillä ylläripylläri meiän ammunnat tapahtui kissalammella. ärsyttävän pitkiä siirtymisiä täynnä koko leiri, ja kun oli vielä kumisaappaat jalassa niin koivet huus hoosiannaa. ammuttiin ekaks lyhytkantaa ja yllättäen herra eversti a.k.a. rykmentin komentaja katto just meiän partion vedon. ei onneks menny ihan poskelleen ja sit jäätiinki venailee että muut sai hoidettua hommansa. lounaan jälkeen siirryttiin koordinaattimenetelmään, ammuttiin papa tangot ja vaikutusta. lennonjohdollisista syistä rötvättiin kahdesta neljään jonka jälkeen ammunnat saatiin päätettyä joskus kuuden maissa. oltiin johtueen paras partio ja saatiin KL:t jotka valitettavasti tällä kertaa oli kahvilippuja kuntoisuusloman sijaan. mut ihan jees egoboostaus.

illalla lähettiin vetää parikaapelii, kesti tajuttoman kauan mut ei silleen stressannu koska meilloli vaan yhet kamat/partio eli ite en tehny juurikaan mitään. luultiin et sen jälkeen unta mut oho, yliluutnantti päätti et KRH:n kipinämies soitteli meille hälytyksiä läpi yön. itse tosin en heränny enää puol kolmen jälkeen mut koska mulla oli kipinä viidestä kuuteen, unta tuli harmillisen vähän. sit teltat kasaan ja saharaan harjottelee suuntien ottamista. lounaan jälkeen takas kassulle, huolto, ja kun köllit saaneet kaartinjääkärit oli päästetty lomille, UNTA. nukuin 11 tuntia ja teki muuten hyvää.

perjantaina meillä oli johtamistaidon jatkokurssi jossa LOISTIN. olin ihan liekeissä varsinkin kun puhuttiin taistelusta rakennetulla alueella ja mitä siinä tulee ottaa huomioon. päivä oli lepposa ja mielenkiintonen, käytiin edellä mainitun lisäks läpi myös sodan oikeussääntöjä and stuff. vapaa-aikaa oli runsaasti, iltapala oli hyvä. ainoo asia mikä harmitti oli se että oli perjantai eikä päässyt kotiin. :D lauantaina meillä alko SIETO-koulutus, kolmen päivän aikana käytiin läpi kiertopartiotoiminta, KVP ja alue-etsintä. helppoo mutta turhauttavaa koska oltiin saatu jo AUKissa vastaavat koulutukset, vieläpä huomattavasti tasokkaammin.

tiistaina meillä oli marssi, joka tuntui kohtalaisen iisiltä päivä kävelyltä. 15 km meni iisisti kolmessa ja puolessa tunnissa. iltapäivällä meillä oli rentoutumisharjotus ja sen jälkeen harrastin omatoimista rentoutumista rötväyksen muodossa. keskiviikkona alkoi TRA- eli taistelu rakennetulla alueella -kurssi, opetin omalle osastolle symmetrisen ampuma-asennon ja pojat hajoili huolella. onhan se rankka kun siihen ei oo tottunu. harjoteltiin myös liikkumista partiokoossa, oli ihan jees. sainpahan kouluttamistunteja tostakin. torstaina kurssi jatku mut mä en osallistunu ite juur ollenkaan koska luovutin aamulla verta eikä me saatu vetää tst-varustusta päälle. pojat treenas sisäänmenoja ja ainakin niillä näytti olevan kivaa. perjantaina päästiin sitten HKI-simulaattoriin vetää sovellettu vaihe paukuilla ja TOPeillla. oli ihan kivaa.

kivempaa vielä oli tunkea kaappi kuntoon ja vaihtaa nollafemmat päälle. oli harvinaisen kiva tulla kotiin, varsinkin kun ollaan taas ens viikonloppu kiinni. edessä kaks leiriä, ekaks santiksessa 4 pvää, sit yks päivä kassulla jonka jälkeen viis syndalenissa. jei.

1.4.2009

2010-05-30T23:38:00.000-07:00

no niin no niin. viestikurssi loppui vihdoin ja päästiin tekemään niitä hommia jotka on ns. hallussa. heti ensimmäiseks järkytyin siitä, kuinka paljon tuli lisää rojua niskaan: TJ-AU tuntuu kantavan koko kalustokaappia niskassaan. tulevien kolmen kuukauden aikana mulla on perustst-varustuksen lisäks kaulassani roikkumassa tj-bägi, kiikarit, valonvahvistin, lämpökiikarit ja lähiradio. tämän lisäks saatan joutua kanniskelemaan laseretäisyysmittaria mut tällä erää oon aina nakittanu sen etäisyydenmittaajille. anyway: pikaisen laskutoimituksen perusteella tulen loppuarmeija-aikani kantamaan n. 75 % omasta painostani. skidisti pelottaa selän puolesta mutta onneks pidempiä siirtymisiä tässä varustuksessa on kuitenkin aika vähän.

ollaan viimesten parin viikon aikana reenailtu ihan basic tj-partion toimintaa. onnistumisen elämyksiä on tullu, ja ajoittaisen vitutuksen yli on useimmiten viimeistään iltapäivän päätteeks pyyhkässy mieletön itseluottamuksen aalto, sillä mä en ihan oikeesti liiottele kun sanon että oon tajuttoman hyvä siinä mitä teen. kun mulla on vielä patterin paras tulenjohtaja, tulevaisuus näyttää varsin valoisalta. kun vielä saatais haluamamme miehistö... toivottavasti.

yhdeksän kuukauden miehet kotiutu torstaina ja meilläkin TJ jo alle 90. vaikka oonkin vapaaehtoisesti lähteny hommaan mukaan, tekis välillä (itseasiassa aika usein) mieli jäädä himaan. onhan toi nyt jo aika nähty paikka, enkä millään jaksais odottaa syksyä ja opiskelua ja seuraavaa elämän vaihetta. ei sillä, tässä on paljon mielenkiintosia asioita vielä edessä (ekat krh-ammunnat ens viikolla, treenaaminen kajk:n kanssa, loppusota niinisalossa) ja tuun varmaan loppupeleissä nauttimaan näistä viimesistä kuukausista ehkä enemmän kun aiemmista.

ollaan hyvin pitkälti metsässä tää loppu. meillä on yks kokonainen kasarmiviikko enää ennen juhannusta, johon kaikki sit käytännössä loppuu. huh. vähiin käy ennenku loppuu.

6.3.2009

2010-05-30T23:37:00.002-07:00

tänään aamulla linnut lens pesästä enkä ees huijaa jos sanon et melkeen oli tippa linssissä airolalla. sinne ne lähti, aliupseerikouluun, mun muokkaamat taistelijat eli komppanian kerma. ehhehee... ihania poikia. aivan fantastisia persoonia joita tuun kaipaamaan varmasti useaan otteeseen seuraavien neljän kuukauden aikana, tuli meinaan sen verran surkea sakki tulenjohtueemme viestimiehiks. odotukset onkin siis korkealla etäisyydenmittaajien suhteen!

nyt alkaa E-kausi, eli pääsen vihdoin tekemään ja kouluttamaan asioita joissa oon valehtelematta HYVÄ. tässä vaiheessa ei oo tavoitteena enempää tai vähempää kuin olla komppanian paras tulenjohtopartio, ja kotiutuminen se kolmas kulmarauta rinnassa. mulla on sen verran kaikista paras tulenjohtaja, ja kun saadaan vielä hommattua paras miehistö niin en epäile etteikö tää kaikki olis jopa mahdollista.

suuret on puheet, nyt ois aika alkaa täyttämään niitä odotuksia...

2.3.2009

2010-05-30T23:37:00.001-07:00

jalassa oli sittenkin paljettileggarit, eli turkoosit farkut testataan vasta myöhemmin. mukava ilta.

viime viikko oli iiseistä iisein, sillä neljä päivää viidestä meni joko taistelijan tutkintoradan kertasinkorastin suunnitteluun tai sitten sen pitämiseen. maanantai hiottiin taktiikkaa, tiistaina arvosteltiin 3. JK, keskiviikkona omat muksut ja torstaina "kärkikomppanian" kjääkit. perjantaiaamu meni ampumaradalla tvällärinä toimiessa ja illalla päästiin lomille. menen vasta huomenna illalla takas, joten tämä viikko on äärimmäisen lyhyt.

lyhyt mutta sitäkin tunteikkaampi: mun lapset lentää perjantaina pesästä. yli puolet ensimmäisestä joukkueesta jatkaa varusmiespalvelustaan aliupseerikoulussa, ja voin kertoa että kyllähän mun vähän ikävä niitä urpoja tulee. harmittaa sekin että ne jätkät jotka olin tylysti scoutannu TJ-partiooni lähtee omista toiveistaan huolimatta johtajakoulutukseen, eikä mulla ole mitään tietoa minkälaista porukkaa meille jää miehistöön.

elämä on jees nyt. kaikinpuolin.

1.3.2009

2010-05-30T23:36:00.002-07:00

meillä on tänään girls night out, johon tosin taitaa osallistua myös suurin osa yksikkömme vastakkaista sukupuolta edustavista varusmiesjohtajista. laitan jalkaa mun uudet turkoosit farkut. ne on vaan niiiiin siistit ettei mitään rajaa.

22.2.2009

2010-05-30T23:36:00.001-07:00

another week passed. maanantai aamuna huomasin kauhukseni että olin kokonaan unohtanut sen päivän suurimman aktiviteetin elikkä n. 15 km marssin, enkä siis näin ollen ollut valmistautunut siihen lainkaan. marssi oli kuitenkin iisi ja sen jälkeen iltapäivälle ei muistaakseni mitään kummallista ollutkaan. tiistaina toimin kokelaiden lomapäivästä johtuen joukkueen vanhimpana ja jouduin skidisti poistuttamaan muksuja kun ne oli kadottaneet aivonsa johonkin. ihan järjetöntä häröilyä ajoittain. aamupäivä suunnisteltiin, iltapäivällä oli harjoitusoppitunti tulevasta leiristä sekä taistelukoulutusta.

taistelukoulutuksen aiheena oli ryhmän hyökkäys, mutta mulla oli vaikeuksia keskittyä koulutukseen suunnattoman vitutuksen takia. aamupäivällä jouduin sanomaan kovan sanan eräälle joukkueen suurimmista perseilijöistä, jonka jälkeen kyseinen taistelija meni itkemään tupansa esimiehelle kuinka paska ämmä ja ihan hirveä rasisti olen. siis rasisti, MINÄ??! joo. ihan kuin jannun etnisellä taustalla ois mitään väliä. kyllä mä ymmärrän että kulttuuritaustansa takia henkilöllä saattaa olla vaikeuksia toteuttaa käskyjä jos niiden antaja edustaa vastakkaista sukupuolta, mutta JUMALAUTA. mä oon sen esimies, totta helvetissä mä ojennan sitä jos se ei osaa käyttäytyä.

keskiviikkona ilmottauduin kuvun taisteluammuntaradalla 15 yli kahdeksan. meillä alkoi P-kauden ampumaleiri jonka aikana toimisin tstparin puolustusammuntojen toimihenkilönä. huippua oli myös se että ammunnat johti meidän entinen komppanian varapäällikkö joka on ihan törkeen siisti tyyppi. aamupäivällä oli ampumapuhuttelu ja tutustuttiin muutenkin toimintaan, iltapäivällä tuli ensimmäinen ampuva ryhmä. toimin tulitoiminnan valvojana mikä oli kivaa. oon huomannu että joku käskynanto tms tulee nykyään niin luonnostaan että ihan ihmettelen. samoin kuin kouluttaminen, oon oikeesti hyvä siinä. ja mikäs sen mukavempaa kuin duunaa asioita jotka osaa.

seuraavan päivän puolessa välissä vaihdettiin tehtäviä ja loppuammunnat toimin maaliupseerina. se oli tylsää. nappien painelemista. meidän ammunnat loppu perjantaina joten lauantain kuljin joukkueen mukana. la-iltapäivällä muksuilla oli polttotst-rata sekä tiiveyskoe, eli vietin sen ajan sytytellen asioita palamaan napalmin avulla. FIRE! huomasin itsessäni hieman pyromaanin vikaa, lisäks oon luonnonlahjakkuus asioiden polttamisessa.

päästiin lähtemään kotiin joskus kuuden jälkeen. käytiin tsekkaa disco ensemble nosturissa. on se kova. tänään takas, onneks ens vkonloppu on pidempi.

13.2.2009

2010-05-30T23:35:00.002-07:00

no niin, nyt muksut nimitetty kaartinjääkäreiks! takana siis viis viikkoa tiukkaa johtamista ja hyvin on mennyt. itse oon skidisti sairastellu ja tutustuin tossa semmoseen hassuun asiaan kuin äänenkäyttökielto. viime viikon leirillä loppui ääni ihan totaalisesti ja sitten jouduinkin olemaan puhumatta kolme päivää. onneks oon muutenkin näin hiljanen tyyppi niin ei tuottanu vaikeuksia! :D

vaikeeta kirjottaa mitään inttiblogia kun nää kaikki asiat on kerrottu jo, tai siis oon kirjottanut P-kaudesta ja puol vuotta sitten. samanlailla asiat nytkin hoituu. joukkueesta voisin kirjottaa: se on hyvä. meidän joukkueeseen on kerätty "parempi kuntoiset" tyypit. niillä ei niinkään mene energiaa siihen perussuorittamiseen joten ne pystyy keskittyy asioihin paremmin, ja sen kyllä huomaa. muutamia ihan mahtavia persoonia löytyy, ja kaikinpuolin hyvä henki joukkueen sisällä.

vala oli hieno, mun mielestä hienompi kuin meillä. oli pimeetä ja koko rykmentti vannoi valan yläkentällä jätkänkynttilöiden palaessa. tunnelma oli siisti. siitä sit himaan, vaatteet vaihtoon ja ulos, ja nyt onkin sitten pää kipeä.

20.1.2009

2010-05-30T23:35:00.001-07:00

noni, nyt ne on viikon ollu ja voin kertoo että viikon kokemusten perusteella musta tulee isona hyvä äiti. :D NO EI. maanantaina olin vastaan ottamassa pelokkaita alokkaita muonituskeskuksen alakerrassa jonka jälkeen tulokkaat lähtivät koirien haistelun jälkeen jatkamaan kohti yksiköitä. illalla pääsin sitten takas kassulle ja kuulin olevani yhden tuvan esimies ja toimivani joukkueen vanhimpana ensimmäisen viikon. meni ihan hyvin, tiistaina tai s olla vaan käyttäytymiskoulutusta, oppitunteja ja järjestymisharjotus, keskiviikkoaamu meni terveystarkastuksissa. iltapäivällä oli ekat sulkeiset ja sit taas opeteltiin käyttäytymään.

torstaiaamuna haettiin aseet ja harjoteltiin sulkeisissa asentoa, lepoa ja käännöksiä. iltapäivällä pojat istu oppitunneilla ja illalla koottiin ja purettiin aseita ekaa kertaa. perjantaina harjoiteltiin ampuma-asentoa maaten, lataamista ja varmistamista ja skidisti tähtäämistä. lounaan jälkeen RJ:t sai taas hengailuaikaa koska alokkaat tutustuivat Kiltaan ja muihin perinnejuttuihin.

lauantaina... en muista. aivot on jäässä, koska joku toi kivan pöpön tullessaan ja nyt mun lisäks kolmasosa komppaniasta on kipeenä. itse onneks saan sairastaa himassa. mut sunnuntaina oli omaisten päivä.

10.1.2009

2010-05-30T23:34:00.004-07:00

keskiviikkona treenailtiin liikuntakoulutuksen pitämistä. torstaina treenailtiin toimintaa ampumaradalla/kouluammuntojen toimihenkilönä. perjantaina pidin rastin aiheesta käsikranaatin käsittely ja heitto pysty- ja makuuasennosta. meni buenosti.

FRESH NEW BLOOD / SINK YOUR TEETH IN, eli maanantaita odotellessa. :D at last.

6.1.2009

2010-05-30T23:34:00.003-07:00

kävin eilen saarella, muutettiin varusteet oikeisiin tupiin ja käytiin kuuntelemassa yksikköupseerin suurta paatosta. terminator (yksikön varapäällikkö) piti meille esimerkkirastin aiheesta 66 KES 88, jonka jälkeen meidät jaettiin neljään ryhmään koulutuskorttien tekemistä varten. oon yhden osaston vanhin ja meidän aihe on käsikranaatti. näppärästi mulla on yks kortti siitä jo tehtynä, joten meidän tarvitsee vaan muokkaa se aikamääreisiin sopivaks.

sen jälkeen käytiin vaan safkaamassa ja sit tultiin lomailemaan täks päiväks. terminator lupaili aiemmin että lomilta palaaminen tapahtuis vasta keskiviikkoaamuna, mutta kahden sankarin eilisen minuutin, korkeintaan kahden myöhästymisen takia paluu on jo tänään 22:00. mutta! onneks satun olee apuvalvoja joten mun pitää olla paikalla jo kahta tuntia aiemmin. no, en valita. onhan tässä jo lomailtu tarpeeks.

sitä paitsi päästään kuitenkin jo taas perjantaina pois.

31.12.2008

2010-05-30T23:34:00.001-07:00

tähän astisen armeija-aikani paras asia, ehdottomasti, on kaikki kummalliset ihmiset joita oon kohdannu, ja joihin en varmasti siviilimaailmassa olis ikinä tutustunu. esim. se pst-linjan pikkunilkki joka saa kusetettua itelleen kotihoitoa leirin ajaks, mut joka loppupeleissä on fiksumpi ja ajattelevampi yksilö kuin suurin osa aliupseerikoulun oppilaista. tai P-kauden alikessu, joka jätti tyttöystävänsä ja osti auton, ja sai kerran futismatsissa niin pahasti polvesta päähänsä että kadotti kahden kuukauden muistot. eniten kuulemma harmitti yks unohdettu keikka, mut onneks oli sentään bändipaita todisteena läsnäolosta.

20.12.2008

2010-05-30T23:33:00.003-07:00

minne katosi päivät,
joina et nähnyt mitään
ilman, että hän olisi nähnyt saman?

kaartin jääkärirykmentin aliupseerikoulun kurssi 25 päättyi virallisesti toissapäivänä 18.12.2008. muonituskeskuksessa oli kahvitilaisuus jossa meidät ylennettiin oppilaista alikersanteiksi. voin kertoa että siinä vaiheessa kun repäsin oppilasmerkin irti takin rinnuksesta ja läimäsin kaks kulmarautaa tilalle, oli hymy herkässä ja pienoinen voittajafiilis. mulle tää on kuitenkin pienoinen saavutus, varsinkin kun vielä pari kuukautta sitten pelkäsin joutuvani jättämään koko pelin sikseen.

tilaisuuden jälkeen otettiin miljoonia kuvia ja muut paitsi tukikomppaniaan ja 3. jääkärikomppaniaan siirtyvät muuttivat roinansa uusiin yksiköihin. voin kertoa että fiilis oli haikea SPOL-linjan tyttöjen ja jälki-AUK:n käyneen toverin jättäessa tuvan. haikeaa oli myös katsoa ikkunasta kun seuraavana päivänä apukouluttajat lähtivät pitkille lomilleen, sillä niitäkään ei tulla enää (näissä kuvioissa) näkemään. ne on kuitenkin osittain muovanneet meistä tälläsiä kuin me nyt ollaan.

mutta: joulu kiinni. ollaan tosiaan tukik:n ja 3. jk:n tulevat ryhmänjohtajat virka-avussa ens viikon perjantaihin asti, kuitenkin niin että meidät on jaettu lomaryhmiin. itselleni sattui todella mukava lomavuoro, 23.12. 16:00 - 24.12. 18:00. "jes." ei meillä täällä juuri mitään tekemistä ole, odotellaan vaan lomalle pääsemistä ja sen jälkeen uusia alokkaita. (ja katottiin aamulla top gun.)

15.12.2008

2010-05-30T23:33:00.001-07:00

jahas. sanotaanko että AUK on ohi? sanotaan, vaikka on tässä vielä 3 päivää jäljellä. viime viikko meni KOSKI08 -harjoituksessa, josta mulla ei oo oikein mitään sanottavaa. olin TJ-päällikön partiossa AU:na eli istuin koko viikon teltassa ja pidin huolta komppanian viestiyhteyksistä, JEE!!!1 mun suurin sota oli sanomalaitteen paristoja vastaan enkä mä edes nähnyt vihollista. okei, ei toi paska nakki ollut, koska ensinnäkin sain paremman kokonaiskuvan komppanian toimimisesta tuollaisessa tilanteessa ja hahmotan ison kuvion nyt huomattavasti paremmin kuin muut, edessä olleet, ja toiseksikin lämmin teltta on aina lämmin teltta. mutta ois se ollut kiva päästä näkemään kun ne panssarivaunut lähestyy ja vekaran jätkät aloittaa hyökkäyksen.

kiva oli myös päästä juttelemaan niinisalolaisten kanssa. meidän komppanialle nimittäin alistettiin niinisläinen tulenjohtoryhmä, ja siinä viestipäivystyksen lomassa juteltiin ja vertailtiin "sotakokemuksia". on meinaan tykistön ammuttaminen hippasen eri asia kuin 2-putkisen KRH-joukkueen. :( kuuntelin poikien juttuja suu auki ja hämmästyin itsekin kuinka paljon näköjään olenkaan kiinnostunut omasta aselajistani, jota olen tähän asti pitänyt yhtenä elämäni suurimmista virheistä. jotain on siis aliupseerikoulun aikana tapahtunu. jännää. :)

no, yhtäkkiä olikin jo perjantai ja päästiin himaan. eilen oltiin linjan kanssa onnelassa ja yrittäessäni taklata nymania onnistuin rikkomaan housut ja naarmuttamaan polven. ei siinä mitään, mutta meillä on huomenna kai hengenpelastusta, eli hirveen siistiä mennä liottamaan tota haavaa johonki MPKK:n tuhrusseen uima-altaaseen. YÄK. eipä tässä juuri muuta olekkaan jäljellä, ja torstaina me ylennytään. mustakin tulee alikersantti. hullua.

6.12.2008

2010-05-30T23:32:00.003-07:00

mitäs sit tällä viikolla? tutkinto II. maanantaina oli aika löysää eikä muistaakseni tehty juuri mitään, sykittiin AKE-rata läpi ja mä kävin rästimässä LKT:n. meni paremmin ku P-kaudella, mistä oon skidisti yllättyny. punnerruksistakin tais tulla jopa kiitettävä ja leuoista hyvä! illalla ois pitäny lukea tutkinnon teoriakokeeseen mutta koska en osannut keskittyä ja ajattelin et turha alkaa kitisee kun on jo kakka housussa, painin suurimman osan ajasta pasin kanssa joka lopulta niputti mut irtohihnoja apunaan käyttäen. jees.

tiistaina käynnistyi tutkinto. suurin osa tiistaista meni venaillessa, sillä meillä oli neljä rastia joista jokainen kesti 30 min. rastit meni yllättävän hyvin! välillä syötiin lounas, ja päivällisen jälkeen siirryttiin tulenkäyttösimulaattoriin seuraavia rasteja varten... käskynantorastin ja tulenjohtamisratin jälkeen meillä oli vielä ks-mittausrasti, jonka jälkeen saatiin iltapalaa.

IP:n jälkeen varustettiin kaks tulenjohtopartiota ja 00:30 lähdettiin kävelemään kohti jollaksen rantsua jonne perustettiin tulenjohtopaikka. matkaa tuli jotain 5-6- kilsaa/suunta. menomatka meni iisisti, tuntu että marssiminen kumisaapaista huolimatta sujui helpommin kuin ikinä. takas tullessa mun oikea takareisi kuitenkin alko kramppailemaan, mikä aiheutti sen, että kävelin epätasapainosiesti, mikä aiheutti hillittömän kivun alaselässä. JIPPII!!!1 voin kertoo että vitutus oli suunnaton. joskus vähän santiksen portin jälkeen jätkät riisti kaikki tj-kamat jonka jälkeen linkutin koululle pelkässä tst-varustuksessa. en muista koska oisin viimeeks hävenny niin paljon... onneks ei ollu aikaa jäädä tuleen makaamaan, kello tais olla vähän vaille kuus kun oltiin takas tykkihallissa ja meillä oli kasiin asti aikaa syödä aamupala ja huoltaa kamat.

sit mentiin auditorioon tekemään teoriakoe. koe tehtiin pimeessä, saving private ryanin alkutaistelu screenille heijastettuna. tein kokeen kymmenessä minuutissa ja loppuajan taisin nukahtaa, vaikka ihan oikeasti yritin kattoa leffaa. tämän jälkeen muut linjat alko lopettelemaan mutta meillä oli vielä ks-mittausta.lopulta päästiin tupaan joskus yhdentoista maissa. iloinen yllätys oli, että vaikka olin ihan varma failaamisestani teoriakokeessa, olinkin saanut siitä linjan parhaat pisteet! tuomisen kanssa jaetulla ykkössijalla. todistettiin siis valitettavasti vänrikki paskapään väite siitä, että naiset hallitsee teorian miehiä paremmin, oikeaks. yhdeltä oli linjanjohtajan loppupuhuttelu jonka jälkeen päästiin ottaa lepii. ja tuli tarpeeseen.... oli aika herkkä olo puolentoista vuorokauden valvomisen jälkeen.

torstai meni neppaillessa ja loma-TJ.tä laskeskellessa, kahdeltatoista pudistin santahaminan pölyt jalositani. illalla oli kurssijuhla joka meni varsin onnistuneesti, mitä nyt ihmisiä lens ulos onnelasta ja muutama tais joutua putkaankin... tuomisen evakuoin taksilla himaansa jonka jälkeen olin himassa joskus neljän maissa. oli hyvä ilta joka tapauksessa, ainakin omalta osaltani.

tänään mian peli jonka jälkeen hietsuun vaarin faijan haudalle. huomenna takas saarelle jo kuudelta, koska ens viikolla yhtymäharjotus. oon tulenjohtopäällikön partiossa AU:na, joten aika neppailua luultavasti koko viikko. kohta onkin jo AUK ohi.

30.11.2008

2010-05-30T23:32:00.001-07:00

himas piipahtaa, tulin eilen ja tänään takas. jos nyt tässä taas jotain sepostais... kahden viikon (muilla kolmen, mutta mä oonkin nero) kinkku käynnistyi siis marssi kutosella eli kenttävarustusmarssilla. koska nuorison kunto on huonontunut, herrat isotherrat olivat päättäneet että yliskylästä santahaminaan ois ihan sopiva reitti, eli käppäiltiin reppujen kanssa joku 7-8 kilsaa, mikä oli ihan riittävästi mun rikkinäiselle selälle. viimeset kilometrin meni kovaäänisesti kiroillen, mutta loppuun asti jaksoin. kun oltiin päästy takas koululle, heitettiin reput riviin ja haettiin linjakaapista majoituskalusto, jonka kanssa marssittiin vielä kuus tai seittemän kilsaa. ja vika kilsa suojelukamat päällä. oli loppupeleissä aika harmiton marssi, vaikka aika onkin varmaan skidisti kullannu muistot: olihan se aika tuskaa se kenttävarustuksessa käveleminen.

tiistain olin päivystäjänä ja kuolin tylsyyteen aina silloin kun en väsännyt koulutuskorttia. viikolla nimittäin keskityttiin kouluttamiskoulutukseen ja jokaisen piti pitää rasti jostain aiheesta. paitsi että koska vänrikki paskapään (jota mun ei välttämättä tartte nähä enää ikinä, HUIPPUA!) mielestä naiset ovat parempia omaksumaan teoriaa, minä ja tuominen pidettiin kaksi rastia. eikä mulle sattunu sen enempää eikä vähempää kuin oppitunnin + harjoituksen pitäminen aiheestä käsisuuntakehä, sekä rasti sissiteltan pystyttämisestä. eli ne kaikista helpoimmat ja kivoimmat. NOT. käsisoppitunti meni ihan käsille vaikka olin suunnitellut sen tosi hyvin ja koulutuskortti oli erinomainen, ainakin koksun mielestä. vänrikiltä tuli viiltävää analyysiä ja raskasta palautetta sillä kuulemma oppitunti oli sekava ja liian lyhyt eikä harjotus vastannut ollenkaan sitä mitä hän odotti. sain mä siltä positiivistakin palautetta, ja kirjalliseen palautteeseen se oli kirjottanut että TIEDÄN ETTÄ OLISIT PYSTYNYT PAREMPAAN. jahas.

pertsinä pidin sitten toisen rastini. olin edellisenä päivänä puoleenyöhön asti väsännyt koulutuskorttia. vänskä halus nähä sen ennen rastia ja muuttikin sitten mun suunnitelmat ihan täysin, koska mun tavassa ei kuulemma ollut tarpeeksi toistoja. HAH! koska vedin rastin suuren vitutuksen vallassa vänrikin tyylillä, me ei ehditty tekemään kuin yks kokonaissuoritus ja sillä sipuli. että just joo, mun tapa ois ollu parempi. ei siinä vielä kaikki: vänrikki tykkäs rastista ja palaute oli pääsääntösesti positiivista. sanoi jopa että alan johtamistyyliltäni muistuttamaan häntä, mikä aiheutti suuren spontaanin naurunremakan linjan keskuudessa... vänrikki ei oo tainnu huomata kuinka vähän mä siitä tykkään. siinä vaiheessa kun mun johtamistyyli alkaa muistuttaa sitä, mä lähen sivariin. oikeesti.

nojoo, se oli semmonen viikko. viikonloppuna sit olikin sotilasliikunnan valmentajakoulutuksen ykköstaso, mikä oli ihan jees. sunnuntaina tuli lunta, ja paljon! tämä aiheutti sen että maanantaina puettiin lumipuvut päälle. tää viikko meillä oli SIETO- eli "harmaan vaiheen" koulutusta, eli opeteltiin pääasiassa SPOL-juttuja. kiinniottoja, partiointia, eristämistä jne. viikko oli mielenkiintonen koska asiat joita opeteltiin oli uusia, ja loppuhuipennus oli torstaina vallisaaressa tapahtunut case-harjotus, jossa SPOL-linjan oppilaat ja apukouluttajat oli maalihenkilöitä ja me sitten tehtiin kaikkea mitä oltiin opeteltu viikon aikana: vartioitiin, partioitiin, eristettiin ja tehtiin kulunvalvontaa. viikon ehdoton kohokohta oli kuitenkin ultimate snowball fight maanantai-iltana, jossa pikkulinjat (TJ, KRH, PST) pieksi ostoskeskustaistelijat kymmenen-nolla. en muista koska ois ollu yhtä siistiä.

mitäs. no lauantaina toimittiin maaliosastona 3.JK:lle ekaks espoon kivenlahdessa ja sen jälkeen vuosaaren telakka-alueella. se oli siistiä, koska toimittiin jääkäriryhmän osana, meillä oli taistelusimulaattorit päällä ja ammuttiin paukuilla oikeessa ympäristössä. TASI siis on semmoset liivit + aseeseen kiinnitettävä lähetin joka paukkupatruunan aiheuttamasta tärähdyksestä lähettää lasersäteen joka osuessaan liiveissä oleviin sensoreihin aiheuttaa hirvittävän piipittämisen joka merkkaa sitä että taistelijaan on osuttu. näin niinkun vaikeesti selitettynä. joka tapauksessa: oli siistii.

eipä tässä. aika pikakatsaus joka pitää sisällään vaan tommosia kohokohtia.

1.11.2008

2010-05-30T23:31:00.001-07:00

nonni, edellisestä kirjotuksesta onkin aikaa. johtuu hyvin pitkälti siitä että oli gines tossa, eikä viime viikonlopun lomilla ollut juuri kirjoitettavaasillä siihen asti olin ollut hyvin pitkälle vain vapautuksessa ärhentelevän selän takia.nyt se tuntuu kuitenkin jo huomattavasti paremmalta ja sain mukavia onnistumisen kokemuksia nyt tämän viikon leiriltä. viime viikon tiistain lääkäri käynnin jälkeen olin hyvin varma että joudun keskeyttämään koko palveluksen, ja oisin varmaan iisisti luovuttanutkin ilman noita mun kannustavia vanhempiani. oon karhu enkä mikään orava.

MUTTA! nyt siis takana viiden päivän leiri santahaminassa. yllättäen mulla oli viime viikonloppuna kehittynyt kiukkunen silmätulehdus MOLEMPIIN silmiin (kuinka niin mulla on paska tsägä...) joten maanantain makasin VP:nä kassulla muiden sykkiessä sateessa. tiistaina sitten pääsin mukaan. tiistain ohjelmaan kuului ks-mittausta ja parikaapelilinjan rakentamista pimeällä. en muuten malta odottaa että saan ilahduttaa tuleviaviestimiehiä lauseella "olen alikersantti airola ja pidän teille rastin aiheesti pari-fucking-kaapeli. saa hajota!", niin lämmin suhde mulla kyseiseen viestivälineeseen on... rakennettiin hieman alta kilsan pituinen linja ylityksineen ja alituksineen. itse rakentaminen ei hajottanut vielä alkuunkaan, ei se niin vaikeeta ole (vaikka sataiskin koko ajan vettä ja näpit ois jäässä), mutta härregud kun alettiin purkamaan linjaa. ensinnäkin kelasta on hampaat rikki joten sitä jouduttiin pyörittämään käsin. lisäksi kela oli santsattu päin helvettiä joten se alkaa purkautumaan keskeltä joka aiheuttaa hillittömät umpisolmut. lopulta meillä meni alle kilometrin pituisen parikaapeli linjan purkamiseen kaksi ja puoli tuntia. tämän jälkeen ks-mittaus tuntui varsinaiselta lomailulta. nukkumaan päästiin joskus yhden jälkeen, mutta mulla oli kipinä puoli kahdesta kahteen. tämän jälkeen nukuin heikohkosti ja herätys oli mulla ja yhdellä toisella nakitetulla 05:15. lähdettiin huoltotyypin kanssa viemään aamupalaa kaikille ja keräämään vanhat pöntöt pois.

keskiviikkona lähdettiin heitinlinjan kanssa treenailemaan lyhytkanta-ammuntaa. oli aika siistiä! vedettiin siis ihan mielikuvaharjoitteluna eli mitään ei OIKEASTI ammuttu, mutta ois kyllä siisteintä päästä joskus ampumaan. lyhytkantana ammuttaessa heitinjoukkue on siinä ihan vieressä, korkeintaan parinsadan metrin päässä, joten kerrankin oikeasti näkee mitä tapahtuu. lyhytkantaa treenattiin puoleen päivään asti jonka jälkeen hieman luppoaikaa, yhdeltä alkoi oppitunti asutuskeskustaistelusta. tämän jälkeen mentiin helsinkisimulaattoriin sisälle ja treenattiin sisäänmenoja ja huoneiden vyörytystä ja mitä lie. siinä oikeastaan olikin päivän ohjelma, illalla vaan perustettiin TJP talon sisälle ja pystytettiin teltat. itse juhlistin elämäni viimeistä (näin ainakin haluan uskoa...) vapautuspäivää vetämällä gonarotsin niskaan. oli meinaan aika viileetä.

torstaiaamuna vedin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan koko tst-varustuksen päälle, lähdettiin nimittäin hyökkäämään AKE- ja PST-linjojen kanssa. oli ehkä hieman siistiä! oltiin siis tulenjohtoryhmä joka oli alistettuna jääkärijoukkueelle, lisäks mukana oli sinkopartio ja krkk-ryhmä. hyökättiin saaren pohjoispäästä koululle. kerrankin jotain oikeeta! hyökkääminen on miljoona kertaa kivempaa kuin puolustusjuttujen hiominen... eikä välttämättä tartte vedellä parikaapelelita. :D toimin ryhmän etäisyydenmittaajana ja yllätin itseni jaksamalla hyvin. selkään ei sattunut juuri nimeksikään ja taisin jopa paikantaa ongelman syyn. kävelen kamat päällä nimittäin vähän hassusti, joka sitten jumiuttaa selän.

hyökkäys loppui puolilta päivin jonka jälkeen meillä ois ollu liikuntakoulustusta. tai siis olikin, mutta mun piti osallistua koulun oppilaskunnan hallituksen kokoukseen, jossa toimin sihteerinä. lyötiin lukkoon moniakin asioita ja kaikki alkaa oikeastaan olemaan kunnossa. lliityin kokouksen jälkeen mukaan koulutukseen joka oli varsin paskasti organisoitu. koulun apukouluttajat olivat kaikki MPKK:n ja KaartJR:n järjestämässä rekrytointitilaisuudessa jotein palloiltiin keskenämme eikä siitä mitään tullut. tämän jälkeen saatiin kuitenkin yliluutnantilta ohjeet jatkoa varten. illan ohjelmana olis kaluston huolto, sillä meidät alistettaisiin AKE-linjoille seuraavan päivän isoa sotaa varten. puolet linjasta hyökkäävän jääkärijoukkueen ryhmitykseen ja puolet puolustavan osaston ryhmitykseen yökylään. saatiin asiat hoidettua ja hirveän tappelun (AKE:n teltat oli ihan täynnä jo ennen kuin me ilmestyttiin paikalle) jälkeen pääsin nukkumaan joskus puolenyön paikkeilla.

seuraavana päivänä oli siis vuorossa grande finale. itse toimin puolustavan tulenjohtoryhmän TJAU:na. paska homma sinänsä että suurimman osan ajasta meillä ei ees ollut epäsuoraa tulta käytössämme sillä heitinlinjan neropatit olivat hävittäneet viestiotteensa ja keksineet kokonaan uudet avaimet ja taajuudet. ja OHO! ainoastaan hyökkäävä osasto oli tietoinen tästä muutoksesta. otettiin siis ekassa taistossa turpaamme ja huolella. tosin, hyökkäävä joukkue teki sellasia peliliikkeitä että "tositilanteessa" heidän miestappionsa ois olleet huomattavasti isommat ja juttu ois saattanu kääntyä meidän eduks. joka tapauksessa: finaali oli ohi ennen puolta päivää ja aloitettiin jäljelle jäävien kalusteiden huolto. koska suurin osa oli huollettu jo edellisenä päivänä, ei siinä nokka kauaa tuhissut ja päästiin henkilökohtaiseen huoltoon eli suihkuun. voin kertoa että tuntu hyvältä, edellisen kerran olin käynyt suihkussa sunnuntai-aamuna.

päästiin himaan jo viiden jälkeen. kuinka siistii! ens viikko kasarmilla, johtamistaitoa suurimmaks osaks eli oppitunteja oppituntien perään. tiedossa kuitenkin myös ristiinkoulutusta heitinlinjan kanssa, eli 81mm heittimen asemaanmenoa.

12.10.2008

2010-05-30T23:30:00.001-07:00

mennyt viikko oli nopea. maanantaina meillä oli aamulla sulkeiset, sitten sotilaspastorin oppitunti kaatuneiden huollosta, pikainen oppitunti asutuskeskustaistelun perusteista ja iltapäivällä kertaava oppitunti tulenjohtoasioista. eikä muuta. tiistaina linja pistettiin puoliks, toinen puolisko leikki parikaapeleilla ja toinen ks-mittaili ympäri saarta. itse olin parikaapeliryhmässä eikä se ollut yhtään niin kamalaa kuin mitä oli kuvitellut. ihan jees. ainoo huono juttu on että aamupäivän jälkeen mun selkään sattu niin paljon että jouduin käydä kysymässä kouluttajalta lupaa kevennettyyn varustukseen, ja iltapäivän vedin ilman tetsaria ja sirpaa.

keskiviikkoaamuna ilmoittauduin vastaanotolle jossa sairaanhoitaja ei osannut sanoa mitään mistään. antoi neljäsatasta(!!!!11) buranaa ja loppuviikon vemppaa. en jaksanut alkaa rähisemään vahvemmista lääkkeistä tai kunnon tutkimuksista, sillä halusin kovasti uskoa siihen että levolla kipu menisi ohi. veksistä päästyäni lähdin ks-mittaamaan muiden kanssa ja päivä sujui lepposasti. illalla päästiin varuskuntavapaalle jolloin kävin himasta hakemassa vahvempia nappeja.

en tiedä oliko vahvemman lääkkeen hakeminen sittenkään niin hyvä asia, sillä niiden voimalla saatoin ehk'ä riuhtoa itseäni liikaa ja aiheuttaa vaan enemmän rasitusta kipeelle selälle. torstaina meillä oli aiheena tulenjohtopaikan perustaminen, ja ekassa vedossa sain kunnian toimia tulenjohtajana. saatiin pienten hämmästelyjen ja kummastelujen jälkeen koko pakka kasaan reippaasti ennen aikamääreitä. tulenjohtajan duunit on huomattavasti mielenkiintosempia kuin TJ-aliupseerin hommat, joten vähän harmittaa että en ollut tarpeeks hyvä reserviupseerikouluun.

tehtiin samat hommat vielä toistamiseen myöhemmin torstaina, jonka jälkeen ohjelmassa ois ollut ks-mittausta hämärällä/pimeessä. vänrikin mukaan meillä kuitenkin kesti ihan liian kauan kamojen purkamisessa ja huollossa, joten mittaukset jäi ja loppuilta treenattiin tj-partion kalustamista. eli varusteet kaapista partiolle ja partiolta takas linjakaappiin niin kauan kuin ehdittiin aika määreeseen. kello tais olla minuuttia vaille yhdeksän kun päästiin kassulle sisään.

perjantai oli lepposa päivä, treenattiin vaan auditoriossa tulisuunnitelman tekemistä, maaliluottelon laatimista, sanlan muistipaikkaominaisuuksien käyttöä jne. tämän jälkeen treenattiin vielä koordinaattien ottamista ja paikantamista, kunnes lähdettiin huoltamaan kalustoa. kolmelta koulu ilmoitettiin koulun johtajalle, joka julkisti valintojen tulokset ja ylennykset. kuten arvelinkin, en lähde haminaan, mutta korpraalin natsat tuli kuitenkin. ei se mikään kovin suuri juttu ole, koska kaikki ylennetään kuitenkin kurssin jälkeen alikersanteiks, mutta ihan kiva homma kuitenkin.

selkä ei ole osoittanut parantumisen merkkejä. eilen teki pahaa kävellä himasta myllikän jäähallille (matka ehkä korkeintaan kilsa) eli miten hitossa ajattelin jaksaa kantaa tetsaria ja sirpaa seuraavat n. 9 kk? tällä hetkellä mä pistän kaiken uskoni siihen kiropraktikkoon jolle mulla on huomiseks aika, koska jos se ei saa niksauteltua tätä kuntoon niin en tiedä mitä ihmettä teen.

5.10.2008

2010-05-30T23:29:00.001-07:00

no niin. nyt on kaivettu maastohousujen taskusta syndalenissa kirjoittamani muistiinpanot, jotka pääasiallisesti on kirjoitettu kipinässä tai sitten harjoitustauolla. suollan ne tähän alkuun, jonka jälkeen palaan tähän menneeseen, pettymysten ja kivun täyteiseen viikkoon.

22.9.
hiljanen aamu, ei kiirettä. etuaamupala 06:00, harjoitusoppitunti 08:00... väsyttää.
---
eka kipinä, kuinka luksusta. oli äärimmäisen lepi päivä, aamulla oli kohdistusammunnat santahaminassa ja sen jälkeen maastolounas. sen jälkeen rötvättiin AUKin pihalla pari tuntia ja 14:10 lähti dösät syndaleniin. kun päästiin tänne, kasattiin lepposasti telttoja kunnes syötiin, nyt illalla oli vielä pari harjotusta ryhmän hyökkäyksestä. ettei kukaan sit ammu ketään kun huomenna ammutaan kovilla.

23.9.
iisi päivä tääkin. herätys 06:00 jonka jälkeen aamupala, siirtyminen hyökkäysammuntapaikalle joskus kasilta. nukuin koko matkan masin lavalla. paikan päällä treenattiin turvallista aseen käsittelyä eli tetsattiin edes takas ryhmäkoossa. varsinainen kovapanosvaihe käyntiin lounaan jälkeen. meni ihan jees, palautetta tuli nopeudesta (eli hitaudesta) ja siitä, että jos huudan tukevani, mun pitää sit kans tähdätä, ampua ja oikeesti tukea kaveria. vähän vitutti välillä heikohko näkyvyys janttereihin. ammunnan jälkeen "rasti" kenttälääkintäketjusta sekä jostain ihmeen syystä (opetustarkoitus kokelaillekkin epäselvä) ilmakiväärillä ampumista. takas ryhmitykseen joskus 17:00 ja sit päivällinen.

24.9.
piti eilen jatkaa kirjottamista kipinässä mut sit mulla ei ollukkaan kipinää... oho. eilen päivällisen jälkeen vaan asehuolto ja teltat kuntoon. sit päästiin saunaan ja sodeen ja ottaa lepoo ysiin asti. yllättäen meillä oli puhuttelu aiheesta kauhajoen kouluampumiset jonka jälkeen AH NIIN IHANIA ks-mittaustehtäviä! sain homman hoidettua kohtuu iisisti ja pääsin joskus puol yks jo nukkuu. en muista tarkalleen. tänään puolustusammunnat eli lööbailuu ja oman vuoron venaamista. täyterasteina koordinaatteja ja KES.

25.9.
VITUSTI MÄKÄRÄISIÄ! heitinammunnat, toimin ainakin aluks TJ-AU:na, saa nähä miten käy. kamojen kanssa tänne käveleminen oli aika tuskasta et saa nähä miten ens viikon täbärimarssi menee. toivottavasti saadaan tänään kaikki murkulat ammuttua niin huomenna ois vaan huolto. tarkottais myös sitä ettei tänään illalla ois välttämättä koulutusta, mikä ois jees koska eilen meni viestiperusteiden laatimiseen suurin osa yöstä. muut voi vittuilla meille gucci-bageista mut ne saa sentään nukkua tunteja enemmän ku me. tänään ku pääsis saunaan... ois luksusta. nyt pitää kattoo iskemiä.
---
sinänsä raskas päivä et toi siirtyminen TJP:lle ja takas ryhmitykseen kamojen kanssa oli aika perseestä. sirpaleliivi vaikeuttaa mulla ihan helvetisti hengittämistä. ei laseretäisyysmittari tai TJ-laukkukaan ihan kevyitä oo... eli edelleen: tutkinto ja täbömarssi pelottaa. tosin sit kun lopulta päästiin ryhmitykseen niin oli überiisii: päivällisen ja kalustohuollon jälkeen vapaa-aikaa jonka käytin saunassa ja sodessa. nukkumaanki ois halutessaan voinu käydä jo kymmeneltä, mut mulla on kipinä 22:30-23:50. aamulla herätys kuulemma puol seiska.

26.9.
heräsin aamulla jo tuntii ennen kuin herätyksen ois pitäny olla joten raahauduin huussiin. siellä istuskellessani vailla kiirettä huudetaan et AIROLA, nyt on kiire! joku neropatti oli päättäny änkeä viikkokokeen just mun vessatoimien kanssa päällekkäin. kuten arvata saattaa niin eihän se koe sitten niin vahvasti menny. kokeen jälkeen kamat kiireettä kasaan.sit treenattiin ks-mittausta ihan vaijerin kanssa. 12:00 kohti santahaminaa.

että sellanen leiri oli AUK1:n ampumaleiri: lepposa kuin mikä. mun on kuitenkin pakko mainita että joka soturilla ei olekkaan tulenjohtotaso-peräistä taisteluvammaa, onnistuin nimittäin avaamaan huuleni ks-mittauksen yhteydessä. ja tj-tasohan on vaan sellanen pahvinen pilipalialusta... oon sählä. :D

tällä viikolla oli sitten se kauan pelätty tutkinto. tai siis toisilla oli, toisilla ei. mun vasen pakaralihas (tai siis näin luulin) on kiukutellut maastojuoksukokeesta lähtien, ja kun maanantaiaamuna siirryttiin aamiaiselle tahtijuoksua, se jumiutui entistä pahemmin. iltapäivän liikuntakoulutuksessa en pystynyt juosta lähes ollenkaan. ajattelin kuitenkin ettei tässä mitään, vähän on vaan jumissa ja hyvin voin lähteä aamulla marssimaan. kävely nimittäin sujui vielä maanantaina varsin mainiosti.

tiistaiaamuna joskus puol viiden maissa (ehkä, en todellakaan ole varma asiasta, en katsonut kelloa) herättiin hälytykseen. kukaan ei tiennyt miten hälytyksen tapahtuessa kasarmiolosuhteissa toimitaan! lopulta valkeni että tarkotus oli pakata kenttävarustus mahdollisimman pikaisesti, valot piti pitää pois päältä ja sälekaihtimet kiinni. jossain vaiheessa meillä oli harjoitusoppitunti tutkintoon liittyen, jossa kerrottiin vähän tutkinnon etenemisestä ja muista käytännön järjestelyista. kerrottiin myös että tutkinto marssi olisi noin 20 km pitkä ja varustus marssille on taisteluvarustus. eli sirpa ja tetsari. eli ei reppua. eli se siitä täbärimarssista! voitte kuvitella apukouluttajien riemun... katkeruutta olisi voinut leikata veitsellä.

09:41 lähdettiin liikkeelle. ekaks käveltiin yliskylään, sieltä siilitien metrikselle, siitä viikin kautta kivinokkaan josta takas paratiisisaarelle. puolessa välissä kävely alkoi olla jo sietämätöntä, koska vasemmalle jalalle en enää viitsinyt ihan kaikkea painoa tiputtaa. marssin kuitenkin hammasta purren loppuun asti. santahaminaan päästyämme alkoi rastit, ensimmäisenä oli paikantaminen ja koordinaatit, jossa TJ-linja veti pohjanoteerauspisteet... kyllä, meidän PITÄISI osata asia kaikista parhaiten. tästä tullaan kuulemaan vielä kauan.

ensimmäisen rastin jälkeen oli eka pikamarssiosuus. ei pitkä, ehkä tsägällä kilsa, mut voi kuvitella minkälaista mun juokseminen on kamat päällä kun se edellisenä päivänä ei onnistunut edes urheiluvarustuksessa. kaverit sit otti mun tetsarin ja aseen ja linkutin ns. veren maku suussa parasta mahdollista vauhtia apinaradalle, joka oli meidän seuraava rasti. ja mun viimenen. oppilas airolan tutkinto päättyi esteradan ensimmäiseen esteeseen. selkä oli niin jumissa etten pystynyt seisomaan suorassa, eteneminen oli enemmänkin hiljaista hipsuttelua, ja turha luulo että olisin heittänyt sirpan tai tetsarin selkääni. venailin sitten ikuisuudelta tuntuvan ajan hikisenä ja viluissani evakuointia esteradan paikkeilla ja näin monien ryhmien tulevan ja menevän, monta lähes kaikkensa antanutta taistelijaa ja kaikki tsemppas ihan täysillä. that's what i like about AUK, ei oo enää juurikaan niitä löysäilijöitä mukana.

tiistai-iltana en enää ehtinyt vastaanotolle joten lääkintä-AU kirjotti mulle yhen VUP:n. keskiviikkoaamuna venasin veksissä noin miljoona tuntia ennen kuin pääsin lääkärille asti. ilmeni ettei kysymyksessä ole missään vaiheessa ollutkaan pakaralilhas, vaan ihan alaselkä. tutkimuksista huomas, vaikkei setä sitä ääneen sanonutkaan, että lääkäri epäili diskusprolapsia (eli välilevyn pullistumaa, mut mun mielestä on vaan siistiä että tiedän ton lääketieteellisen termin niin käytän sitä :D), mutta kai vamma on kuitenkin vaan lihasperäinen eikä mistään rangan ongelmasta kiinni. loppuviikon olinkin sitten vapautuksessa. 1x VPO, 2 x VMTL + NKV.

seuraavat päivät mietin punkassa maaten olisiko mun ollut mahdollista vielä jatkaa. luovutinko liian aikasin. ei todellakaan oo mikään voittajafiilis kun kattoo lämpimässä tuvassa ikkunasta ulos vesisateeseen monen tunnin yöunien jälkeen ja kelaa että kaverit on siellä ulkona pimeessä ja kylmässä eivätkä varmaan oo juurikaan ehtineet silmiään ummistaa koko yönä. vaikka meiän tupa nyt ei oo edes lämmin vaan kylmä kuin mikä, enkä mä ekoina öinä oikeastaan nukkunut kun koski selkään niin pahasti ettei oikeen löytynyt asentoa jossa ei sattunut, mulla oli niin luuseriolo ettei pahemmasta väliä. loppujen lopuks oli kuitenki pakko selittää itelleen että mä tein parhaani, ja ihan varmasti olisin jatkanut jos olisin siihen pystyny. mä en oo luovuttaja, mut nyt kävi näin. paska mäihä mut no can do.

tässähän myös sitten niin sanotusti kusahti myös mun toiveet reserviupseerikouluun pääsystä. sain kyllä rästiä tutkinnon rastit nyt perjantaina, eli mulla on käytännössä kaikki samat suoritteet alla kuin muillakin, mutta ei kai ne sinne tällästä hajoilevaa ihmisrauniota lähetä? vanhuus ei tule yksin. :D no ei. tätäkin asiaa punkan pohjalla mietittyäni päädyin siihen että se ei todellakaan ole maailmanloppu jos RUK jää vaan haaveeks. sekä kokelaan että alikessun hommissa on hyvät sekä huonot puolensa.

perjantaina päästiin lomille ja pumppasin itseni täyteen tulehduskipulääkkeitä (saatan hieman liioitella...). parin house-jakson jälkeen nukkumaan, tarkoituksena herätä sunnuntaiaamuna vailla kipua. no, ei se nyt ihan täydellisesti toiminut mutta lauantaina pystyin kuitenkin jo kävelemään lähes normaalisti ja olo oli kaikin puolin toiveikas. kävin katsomassa kun mian jengi otti bluesilta turpaansa (ei tosin niin pahasti kuin oisin kuvitellut, hävisivät vaan 9-0) ja sen jälkeen join muutaman siiderin mialla ja makella.

tänään takas saarelle. huomenna tai ylihuomenna selviää, ketkä sinne haminaan sitten lähtee.

28.9.2008

2010-05-30T23:28:00.003-07:00

kirjotan tämän viikon palveluksesta ens lomilla, mulla on nimittäin reaaliaikaiset muistiinpanot tällä hetkellä ysiykkösten taskussa santiksessa, ja kun sellaset on kerran käytettävissä niin en ala muistin varassa kirjottamaan mitään scheibaa.

ens viikko tulee olemaan varmaan ainakin melkeen intin rankin, sillä edessä on tutkinto 1. tämä pitää sisällään yli 25 kilsan täyspakkausmarssin sekä lyhyemmän marssin taisteluvarustuksessa. tutkinto kestää kolme päivää eikä sen aikana tule juuri nukuttua, lisäksi kolme päivää ovat täynnä rasteja ja kokeita joista pitäis sitten vielä suoriutua fyysisestä ja henkisestä rasituksesta huolimatta.

suurin, ja oikeastaan ainoa huolenaiheeni on toi täbärimarssi, sillä se ei nyt vaan oo kauheen mukavaa talsia kymmeniä kilometreja niin että niskassa roikkuu reippaasti yli puolet omasta painosta. en kuitenkaan jaksa ottaa mitään ylimäärästä stressiä, sillä hommat menee niinkuin ovat mennäkseen ja mitään muuta ei oo tehtävissä kuin yrittää parhaansa. and that's just what i'm going to do.

18.9.2008

2010-05-30T23:28:00.001-07:00

löysät neljä päivää takana! erittäin hyvä että oli erittäin löysää, sillä sunnuntaina kasarmille palatessani olin niin henkisesti loppu etten kertaakaan vielä intin aikana ole ollut. kuitenkin saatuani nukuttua kunnolla ja avauduttuani fiiliksistäni tupakavereille, olo oli maanantaina jo huomattavasti parempi. päivällä meillä oli liikuntakoulutusta ja oppitunteja. liikuntakoulutuskoostui pikkulenkistä sekä tutustumisesta apinarataan. jokainen meistä on varmaan nähnyt jenkkisotaleffoissa ne radat missä pyyleviä jarheadeja kiusataan? kysymys oli juurikin sellaisesta. oli aika hauskaa!

oppitunneilla käytiin läpi yleistä palvelusohjesääntöä sekä sotilasoikeudenhoitoa. perussettiä siis jossa ainoa vaikea asia oli hereillä pysyminen. :D illalla meille kuitenkin tarjottiin mahdollisuutta varuskuntavapaaseen jonka tietenkin käytin. käytiin jätkien kanssa mäkkärissä vetämässä mahat täyteen hampurilaisia ja sen jälkeen vielä tuopillisella herttoniemen paikallisessa. tämäkin omalta osaltaan nostatti tunnelmaa eikä seuraavana aamuna vituttanut juurikaan herätä kymmentä vaille kuus aamureippailemaan.

aamulenkin jälkeen istuttiin taas oppitunneilla. ekaks meillä oli sotilaspastorin tunti johtamisen etiikasta ja moraalista, mikä oli periaatteessa ihan jees. santiksen sotilaspastori on ihan ok tyyppi, paitsi että sillä menee yhen asian selittämiseen miljoona vuotta koskase hairahtuu aina sivupoluille. tämän jälkeen oli koulun johtajan oppitunti edelleen ylpalvo:sta ja sen jälkeen turvallisuuspolitiikasta ja sodan oikeussäännöistä. tämän jälkeen päästiin taas juoksemaan! meillä oli koe aiheesta maastojuoksu, jossa n. 2,8 km lenkki piti vetää alle viiteentoista minuuttiin mikäli halusi hyväksytyn tuloksen ja edes yhden pisteen. yllätin itseni juoksemalla reitin alle neljääntoista minuuttiin. lopullinen aika oli 13:46 ja toi mulle puolitoista pistettä, kun maksimi oli kolme. ei paha.

tiistaina äiti tuli illalla käymään ja toi suklaata. tiistai-ilta oli rattoisa ja kävin ajoissa nukkumaan. keskiviikkoaamuna olo tuntui vielä ihan normaalilta joten lähdin aamupalan jälkeen mukaan liikuntakoulutukseen ihan normaalisti. siellä kuitenkin iski oksetusällötyspahaolo, joten juoksin takaisin kasarmille halailemaan pönttöä. oloa ei parantanut tieto viereisessä tuvassa alkuviikosta riehuneesta vatsataudista joka mitä ilmeisimmin oli iskenyt kyntensä muhun. jossain välissä raahauduin veksiin josta sain troppia ja vapautuksen loppupäivän palveluksesta. keskiviikko meni siis suurimmaksi osaksi oksentaessa ja nukkuessa, vaikka illalla tsemppasin ja kirjoitin muiden mukana esseen aiheesta "Millainen johtaja haluan olla".

tänään olo oli parempi, vaikka aamu olikin heikko ja hauras. osallistuin kuitenkin koulutukseen sen minkä pystyin. hengenpelastuskoulutus MPKK:n uima-altaassa meni ohi, mutta iltapäivällä olin mukana tulenjohtosimulaattorissa ja toimin tulenjohtopartiossa sekä tulenjohtajana että viestimiehenä. oli aika hauskaa noin sisätiloissa hoidettuna, mutta saas nähdä miten käy kun samaa pitäisi ensi viikolla tehdä oikean KRH-joukkueen kanssa oikeissa olosuhteissa... tänään alko vähän pidempi loma, sunnuntaina takas kuudeks. pakataan vissiin autot silloin että päästään maanantainasujuvasti siirtymään syndaleniin. jep jep, leiri taas edessä.

14.9.2008

2010-05-30T23:27:00.004-07:00

viis päivää kiikalassa siis takana. leiri oli loppupeleissä aika suklainen, sillä unta tuli riittävästi ja kelitkin oli loppujen lopuksi ihan jees. tosin kaks ekaa päivää hajoilin ihan huolella vesisateeseen, varsinkin suunnistusreissulla joka siis vedettiin urheiluasussa = ilman sadekamoja. kun safkat vielä myöhästeli pari ekaa vuorokautta niin kyllähän se pistää vituttamaan. keskiviikosta eteenpäin sää kuitenkin selkeni ja torstaina ja perjantaina jopa aurinko näyttäytyi, mikä kuulemma on varsin harvinaista kiikalan maastossa.

koska leiri oli täynnä actionia en ihan tarkalleen muista mitä minäkin päivänä teimme. maanantai meni suurimmaks osaks majoittuessa, ekaa kertaa ikinä duunattiin sissitelttaan itse telttakepit ja keskisalko ja saatiin muuten aika priimaa aikaan, kertaakaan ei tarvinnut alkaa kiristämään vaikka sitä vettä tulikin aluks kuin esterin takapuolesta. maanantaina meillä oli muistaakseni myös rastikoulutusta pitkälanka-antennista, radiosta ja sanomalaitteesta. illalla saatiin eteemme kolme KS-mittaustehtävää joista suoriuduin alun takkuilun jälkeen yllättävänkin hyvin.

tiistaina jatkettiin rastikoulutuksella. pitkälanka-antenni väsättiin edellisen päivän pariduunin sijaan itsenäisesti, radio ja sanla yhdistettiin ja yhdellä rastilla treenattiin käsisuuntakehällä perussuunnanottamista. rastit jatkuivat iltapäivään jolloin lähdettiin suunnistamaan. seuraavat n. pari tuntia olivat ehkä elämäni tähän asti hirveimmät... tai ainakin se sillä hetkellä tuntui siltä. vaikka suunnistus olis periaatteessa pitänyt suorittaa yksin, suunnistin käytännössä koko reitin edellä lähteneen laakson kanssa. ja hyvin suunnistettiinkin! yhdenkään rastin kanssa ei ollut ongelmia. suunnistuksen jälkeen päästiin tyttöjen kanssa saunaan mikä teki varsin hyvää, suunnistuksen loppuvaiheessa mulla oli nimittäin näpit niin jäässä etten saanut rasteilla puristettua sitä merkkihässäkkäsysteemijuttua niin että oisin saanut rastikorttiin merkinnän. jee!

saunomisen jälkeen käytiin teltoissa vielä läpi tulikomentoja ennen kuin päästiin nukkumaan. keskiviikkona tiedossa oli tulenjohtopartion toimintaan tutustumista sekä ryhmän puolustukseen ryhmittymistä.

jaahas... pitänee lopettaa. jatkan mahdollisesti myöhemmin.

edit: piti käydä vetämässä tommosia jumppia tässä välissä enkä nytkään ehdi hirveen pitkään kirjottamaan koska pitää lentää pyykin pesuun. joka tapauksessa...

keskiviikon ohjelma tulikin ilmi tossa ylempänä ja ilta/yö meni taas KS-mittausten tahdittamana. yllätin itseni ässäämällä ne aika kympillä ja pääsin kuin pääsinkin ajoissa (joskus puoli yhden maissa) telttaan mussuttamaan motivaatiokarkkejani. ennen tätä oltiin kuitenkin jo aloitettu poteroiden kaivaminen jota jatkettiin heti torstaiaamusta. torstai meni ryhmän hyökkäystä ja puolustusta treenatessa, tosin omat hyökkäykseni jäi lyhyeksi pyöräyttäessäni nilkan heti ensimmäisellä yrityksellä. pikavisiitti JSP:lle jossa buranat taskuun ja jalkaan (kohtalaisen surkea) side.

viimeinen yö oli aika huvittava, sillä jengi pelkäs sydänjuuriaan myöten että kohta pitää herätä joko ajoon tai asemaan. kipinäni aikana varmaan jokainen teltan taistelija nousi vähintään kerran hourailemaan. huvittavaa oli myös se, että hajoiltuani ekaks muiden sekoiluille heräsin itse myöhemmin siihen että olin laittamassa kenkiä jalkaan... peloista huolimatta viimeinen yö nukuttiin ihan pitkän kaavan mukaan. perjantaina vaan kamat kasaan, poterot täyteen ja kaheltatoista bussilla kohti santahaminaa.

himaan päästiin kaikkien huoltojen (paitsi henkilökohtaisen, suihkussa en ehtinyt käydä) jälkeen joskus puol kasin maissa. sanomattakin selvää että vaikka unen määrä olikin ollut edellisiin saapumiseriin nähden varsin runsas (n. 4 tuntia/yö), kaaduin silti sänkyyn heti suihkussa käytyäni. viikonloppu meni hyvin pitkälti levätessä ja illalla pitäis sit taas suunnata takas paratiisisaarelle. ekaa kertaa hajottaa äärimmäisen paljon, sillä tuntuu etten oo levännyt tarpeeks. oon esimerkiks koko viime yön heräilly siihen etten unissani oo ehtinyt aikamääreisiin, jonka jälkeen oon joutunut muistuttamaan itseäni siitä että oon himassa omassa sängyssä eikä mulle oo annettu määreitä.

onneks ens viikko on lyhyt, päästään jo torstaina lomille. pertsinä ajattelin yrittää jaksaa mennä pelaa kiekkoo setien kanssa, mutta saas ny nähä.

6.9.2008

2010-05-30T23:27:00.003-07:00

lupasin faijalle kirjottaa taas raporttia menneistä parista viikosta mutta aivot lyö kyllä ihan tyhjää. viikko ennen aliupseerikouluun siirtymistä oli pelkkää lonnimista ja rötväyspalvelua. kuuden kuukauden säkit kävi keräämässä rahaa sotainvalideille ja me sillä välin maattiin koko päivä. oli myös huumeinfoa, joka oli ehkä paras huumausaineisiin liittyvä oppitunti jolla oon ikinä ollu, puhujana oli semmonen kolmekymppinen naispoliisi joka kerto asiat hyvin ja mielenkiintosesti. mitäs muuta tehtiin viikolla 8... en kyllä muista. perjantaina 29.8. herättiin aikaisin aamulla ja siirrettiin ruhomme ja kaikki kamat AUK:n pihalle.

sitten alkoikin tapahtua! selvitettiin itsemme tupaan, jossa kaapin tuli olla TKS-kunnossa ja punkka duunattu oliskohan ollut 15:sta minuutissa tms. Ehdittiin just ja just aikamääreeseen mutta jätkät vähän jääti, eli kamat takas vauhtisäkkiin ja ulkoa vauhtia ottaen sama uusiks. kun sitten päästiin tästä etenemään, sain kuulla toimivani linjan oppilasjohtajana ensimmäiset neljä päivää. voin kertoa että hieman oli kusi sukassa, mutta onneks meidän kokelaat ja linjanjohtajakin on todella mukavia ja auttoivat tarvittaessa. ensimmäiset päivät istuttiin koulun johtajan, yksikköupseerin, linjan johtajan jne. oppitunneilla ja tutustuttiin talon tapoihin. lauantaina meillä oli oppituntien lisäks suunnistusta ja olin aika hyvä. etittiin mestoja koordinaattien avulla ja määriteltiin koordinaatteja ja laskettiin etäisyyksiä. sunnuntaina meillä ei muuta ollutkaan kuin perustaistelukoulutusoppitunti tms. illalla päästiin viettämään vapaa-aikaa oikeen pitkällä kaavalla.

maanantaina me tulevat tulenjohto-AU:t kuitattiin tulenjohtolaukut ja käsisuuntakehät. meillä oli myös tulenjohto-oppitunti1 jossa käytiin läpi epäsuoran tulen perusteita ja opeteltiin käyttämään jaettuja välineitä. myöhemmin kuitattiin myös kirjat, joita meillä on yhteensä yksitoista kappaletta. aina perjantaisin on sekä koulutushaaran viikkokoeettä koko koulun koe, eli aikamoista lukemista tää on... kun vaan joskus olis aikaa ja tarmoa lukea! pitäis varmaan käydä apteekista ostamassa kofeiinia koska muuten toi on aika mahdottomuus. ainakin mulle. maanantai-tiistai -välisen yön toimin 2. apupäivystäjänä eli heräsin kolmelta. ehdin kuitenkin 5 tuntia nukkua että selvisin hengissä seuraavasta päivästä, joka alkoi aamureippailulle eli parin kilsan hölkällä. aamupäivä taidettiin viettää auditoriossa laskien ja iltapäivällä laskettiin ulkona? en kyllä ihan tarkalleen muista.

keskiviikkona alkoi majoitusharjoitus. päivän aikana marssittiin joku puolentoista tunnin totuttelumarssi sirpaleliivi tetsarin alla ja kierrettiin perus käsikranaatti-, kertasinko- ja telamiinarastit. ja koottiin teltta. noin viismiljoonaa kertaa. puolijoukkueteltta tuli olla kasassa ja naamiointi kunnossa kymmenessä minuutissa. en tiedä kuinka monta kertaa meni uusiks mutta myönnän että loppuvaiheessa vitutti kun naamiointi oli tyyliin yhtä oksaa vaille perfect. kello tuli kaks kun vihdoin ehdittiin hyväksytysti aikamääreeseen. puoli tuntia siirtelin kamoja telttaan ja mupelsin lipastamiani näkkäreitä eli joskus puol kolmen maissa simahdin. 04:50 kuului AJOOOOOON, eli 20 minuuttia aikaa olla kenttävarustus selässä ja telttakamat laskentavalmiina. ehdittiin! tämän jälkeen tosin treenattiin vielä muutamaan otteeseen kokoomista, jonka jälkeen roudattiin kamat kassulle. aamupalan safkattuamme siirryttiin vänrikki paskapään (äärimmäisen vittumainen, heinäkuussa varusmiespalveluksensa päättänyt soppari) johdolla luokkaan jossa se lämäsee jokaisen nokan eteen laseretäisyysmittarin käyttöohjeet jotka tietenkin piti nukahtamatta lukea. käytiin pari kertaa ulkona "happihyppelyllä" kun jengi tipahteli.

iltapäivä saatiin onneks olla ulkona, laskettiin taas etäisyyksiä ja suuntia kalliolla istuen ja valmisteltiin tulenjohtotaso jne. iltapäivällä, kun esimerkiksi heitinlinja vietti vapaa-aikaansa, me istuttiin auditoriossa lukemassa kokelaiden valvovien silmien alla. ja nukahtaahan ei saanut. kun vihdoin pääsin omaan punkkaan taisin nukahtaa jo ennen kuin pää osui tyynyyn. perjantaiaamuna heräsinkin sitten jo ennen "yksikössä heräätyyyys" -kuulutusta enkä ihanvoinut uskoa pääseväni oikeasti lomille. päivä meni hitaasti mutta lopulta päästiin ulos saarelta.

ens viikolla leiri kiikalassa... neljä yötä maastossa. joka yö käsisuuntamittaustehtäviä ennen kuin pääseenukkumaan. kepittömiä sissitelttoja mukana. OH MY GOD. tästä johtuen hoidin viikonlopun ulkoilut eilen ja tänään aion nukkua varastoon. huomenna takas saarelle jo kello 21:00.

25.8.2008

2010-05-30T23:27:00.001-07:00

nonni. en kyllä nyt varmaan kauheen pitkästi ehdi viime viikosta kirjottamaan mutta jos nyt jotain pääasioita kävis läpi... alkuviikko eli maanantai ja tiistai meni rasteja kiertäen, sillä kertasimme lähes kaiken P-kaudella opitun tst-rataa varten. maanantaina mikään ei tuntunut sujuvan ja illalla olo oli (seiskan nyt jo armeijan lopettanutta, "suomen seksikkäintä alokasta" lainaten) lohduton. tiistaina suoritukset paranivat samaa vauhtia kuin itseluottamus kohos ja lopulta mulla oli ihan hyvä fiilis. keskiviikkona radan suorittivat joukkueet 1.-4. joten vitosjoukkueen kanssa me pelattiin jalkapalloa. koko päivä. 7 tuntia. lienee turha kysyä tuliko kyseinen laji ulos korvista päivän jälkeen...

heti torstaiaamuna lähdettiin suorittamaan tst-rataa jonka ensimmäinen rasti oli suojeluvaroitus ja -hälytys. ei se tainnut ihan putkeen mennä, 5 pistettä taisin saada... rata jatkui lippaan vaihto -rastilla, jonka jälkeen poistettiin aseeseen tullut häiriö, sitten ammuttiin KESsillä, suojauduttiin epäsuoralta tulelta, heiteltiin käsikranaatteja, annettiin ensiapua loukkaantuneelle taistelijaparille jne jne jne. radasta jäi ihan hyvä fiilis vaikka jotkut suoritukset menivätkin perseelleen. saldo oli loppujenlopuks 56 pistettä, komppanian keskitasoa. arvosana kuitenkin kiitettävä ja siitä palkinnoksi keräännytin kuntasarisaldoani yhdellä.

illalla oli vuorossa johtajatehtävä-rata, jonka tarkoituksena oli kartottaa meidän kykyjä johtajatehtävissä. ekan rastin ässäsin ihan kympillä, aiheena oli esitellä tst-varustus ja eritoten RK 95 koululaisluokalle. arvioitavat asiat oli esiintymis- ja koulutusvalmiudet. sain rastilta 9 pistettä kymmenestä. tämän jälkeen rastejen aiheena oli liikenneonnettomuustilanteessa toimiminen, toimiminen tilanteessa jossa sekä oma että vihollissen taisteelija loukkaantuvat, ryhmän kanssa teltan pystyttäminen sekä hyökkäys puolikkaan ryhmän johtajana. ois voinu mennä paremminkin mutta oon ihan tyytyväinen loppupeleissä pisteisiini 32/50.

perjantaiaamuna oli edessä kauan jännitetty tilaisuus: valintakokous. käytännössä komppania järjestettiin jonoon pisteitten mukaan, ja yks kerrallaan käytiin skappareiden täyttämässä huoneessa kertomassa omat toiveemme jatkokoulutuksen suhteen. olin selvästi komppanian parhaassa kolmanneksessa, mutta jouduin silti hetken odottelemaan vuoroani. sydän pamppaillen koputin oveen, skarppasin toimistokäyttäytymisen ja kerroin haluavani aliupseerikouluun tulenjohtolinjalle. komppanian päällikkö sanoi esittävänsä mua sinne, eli suomeks: 99% varmuudella olen ensi perjantaista lähtien aliupseerioppilas. parasta. kaikki tytöt pääsivät (siis tolal 99 % varmuudella...) sinne minne halusivat.

oishan se ollu siistiä lähteä juhlimaan tätä tietoa, mutta muiden lähtiessä lomille mä sekä muut rästimarssijat hengattiin tuvissa. perjantai-ilta oli joku maailman tylsin! jouduin vähän vinkumaan asiasta tekstiviestitse toveri grannenfeltille joka taas kertoi oluen maistuvan erittäin hyvältä... kiva kiitti hei. lauantaina marssittiin, syötiin ja lähdettiin menee. lauantaina nooran läksärit, sunnuntaiaamuna mahdotton väsymys, ja illalla olikin jo aika palata saarelle.

tää viikko menee aika lusmuillessa sillä meillä ei oo oikeestaan mitään kunnollista ohjelmaa. huomenna tulee virallinen tieto jatkokoulutuksesta, ja perjantaina muutetaan AUK:n tiloihin.

16.8.2008

2010-05-30T23:26:00.001-07:00

mennyt viikko on varmasti ollut armeijan hajottavin aikataulumuutoksista johtuen. lisäks me ei oikeastaan tehty juuri muuta kuin marssittiin tahdissa, hiottiin ase- ja lakkiotteita sekä harjoiteltiin valabiisejä. ainoa mainittava asia viikolta on keskiviikkona ammuttu ampumataitotesti, jonka yllätyksekseni ässäsin ihan huolella. tulos 12/12 eli kuntoisuusloma takataskuun ja kultainen liipasin rinnukseen.

eilen meidät sitten nimitettiin kaartinjääkäreiksi. olen kaartinjääkäri airola. hullua. illalla käytiin tuvan kesken safkaamassa elmossa josta siirryttiin eteenpäin. nähtiin humalaisia joukkuetovereita ja oli ihan hauskaa, unohdin jopa viettää villiä sinkkuelämää. joo... sinkku mikä sinkku.

tänään meillä on rapukekkerit täällä tapanilassa ja huomenna aion käydä moikkaamassa nooraa. vlv päättyy huomenna 24:00 ja ens viikolla meillä on taistelijan tutkinto, perjantaina valintakokous jonka jälkeen pitäis olla ainakin jonkin asteinen tieto siitä mitä P-kauden jälkeen tapahtuu. jännittää jo hieman.

11.8.2008

2010-05-30T23:25:00.002-07:00

lomilla taas, kahden viikon kiinniolon jälkeen. yritän parhaani mukaan muistella mitä on tapahtunut, mutta kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet niin intensiiviset ja täynnä ohjelmaa että jotain jää varmasti väliin. pääosaa ovat kuitenkin näytelleet metsä ja sade. kasarmipäivistä en muista juurikaan mitään, joten keskityn nyt kirjoittamaan muistiin leirien tapahtumia.

P2T-harjoitus oli kolmen päivän mittainen leiri santahaminan maastossa. ensimmäisenä päivänä kaivettiin paripotero ja taistelijaparini johanssonin kanssa saatiin aikaan kohtalaisen upea kuoppa. poteroiden valmistuttua opeteltiin käyttämään niitä: käskyt asemaan! ja suoja-asemaan! tulivat varsin tutuiksi. asemarallin päätyttyä harjoittelimme yhdenaikaista tulenavausta ja muita puolustusammuntaan liittyviä asioita. yöllä ei nukuttu: mulla oli toinen lähivartio vuoro 24-01, jonka jälkeen puolen tunnin breikki ennen parivartiovuoroa 01:30-02:30. kun alokas ma viel' unohti herättää mun tilalle tulevan henkilön, seisoskelin poterossa puolisen tuntia extraa... onneksi seuranani oli yks joukkueen kivoimmista ihmisistä, taistelijaparini johansson.

seuraavana päivänä jatkettiin ryhmityksen puolustamisen harjoittelemista, käytiin savuheiterastilla ja puuhailtiin muuta mukavaa. tarkempia faktoja en valitettavasti muista. seuraava yö oli sitten tähän astisen vitutuksen multihuipentuma: hiljaisia hälytyksiä n. tunnin välein, unisaldo yöltä = 0 h. kun kökin lauantai-sunnuntai -välisenä yönä kello neljän aikaan poterossa vaatteet (eli pitkät kalsarit ja t-paita...) sateessa kastuen ja olematonta vihollista tähystäen, kävi ensimmäistä ja tähän mennessä ainoaa kertaa mielessä että onko tässä' muka mitään järkeä. sain kuitenkin hyvää palautetta, sillä yksikkömme varapäällikkö kävi ensimmäisen hälytyksen jälkeen kysymässä olinko hereillä kun hälytys tuli. olin nimittäin suhteellisen vikkelästä asemassa, lähes puoli minuuttia muita edellä.

herra yliluutnantin jatkettua matkaa huomasin kaikessa kiireessä viskanneeni kypärän väärin päin päähän... oh well. sattuuhan noita. :D harjoituksen viimeisenä päivänä harjoittelimme ilma-ammuntaa sekä täytimme kuoppamme, mistä olin vähän katkera. upea potero ja sitten se piti täyttää! takas kasarmille ja eritoten suihkuun pääseminen oli lähes ruumiistairtautumiskokemus, ja hiuksistani löytyikin varmaan viis kiloa saharan hiekkaa. oli hyvin kipeä ja väsynyt olo joten sunnuntai-ilta meni torkkuessa ja koomaillessa. maanantain olin normaalisti rivissä, mutta tiistaiksi hain varmuuden vuoksi vapautuksen ulkopalvelusta. halusin nimittäin olla parhaassa mahdollisessa kunnossa keskiviikkona alkanutta ampumaleiriä varten.

P3A -harjoitus alkoi siis keskiviikkona ja aika rauhallinen tahti oli verrattuna edelliseen leiriin. toki ensin reippailimme about 15-16 km marssin, tultiin melkein mun kotiterassille asti, mutta muuten toiminta oli leppoisaa. saatuamme ryhmityksen kuosiin ja lounaan napaan, lähdimme suorittamaan kouluammunnat pois alta. ammuttiin RK3 (polvelta kymmenen), joka meni penkin alle säälittävällä 63:lla pisteellä, sekä RK7 (ensiks 6 yksittäislaukausta 5:n sekunnin kääntyviin tauluihin, sitten 6 yksittäislaukausta 3:n sekunnin kääntöihin ja lopuks tuplalaukaukset 5:n sekan kääntöihin, lippaanvaihdot mukana eli jokaisessa lippaassa 2 patruunaa) jonka ässäsin kiitettäväksi 16:sta osumalla. selvästi oon enemmän tämmönen nopean toiminnan nainen! :D yö meni iisisti, sillä johtuen leirin luonteesta meidän piti saada nukkua hyvin. ainoa velvoita yössä oli siis lähivartio.

leirin toisena päivänä oli vuorossa taistelijaparin puolustus- ja hyökkäysammunnat. jännitysmomentin toi se fakta että ammunnat suoritetaan kovilla patruunoilla. taistelijaparin piti siis olla ihminen johon pystyi 100% luottamaan, joten päädyttiin saanan kanssa taistelijapariksi ja oltiin muuten aika hyviä! eka puolustusammunta oli päivän kohokohta. toinen puolustusammunta suoritettiin sisätiloista, eli ammuttiin puolustustettavan talon ikkunoista ulos. siitä en juurikaan tykännyt... mutta ihan jees oli tämänkin tapaus. illalla päästiin vihdoin hyökkäysammuntoihin. hyökättävä matka oli n. 100 metriä ja sen läpisyöksymiseen kuluu varsin vähän aikaa. meillä kuitenkin kommunikaatio ja muu yhteistyö pelas loistavasti, ja negatiivista palautetta saatiin ainoastaan liian pitkistä polvella olemisista. tehtiin kuulemma itsestämme välillä aika janttereita.
'
seuraavan yön satoi. ja satoi, ja satoi. onnistuin pysymään kuivana, mutta kaminaa ei varmasti kukaan saanut pidettyä päällä kymmentä minuuttia pidempään. tästä syystä aamu oli nihkeä. ja kiinnostus kevyeen kertasinkoon oli aika nollissa kun heti aamusta sitä lähdettiin ampumaan. KES -rasti meni aika päin helvettiä vaikka onnistuinkin tuhoamaan vihollisen. sinkorastin jälkeen syötiin taas vähän evästä ja jatkettiin harjoittelua käsikranaatin merkeissä. heitimme harjoituskäsikranaatin joka oli ehkä jopa thunder kingiäkin säälittävämpi tapaus, mutta ihan kiva kokemus kuitenkin.

illalla olisi pitänyt olla ohjelmassa näytös, jossa alikersantit ja kokelaat ois esitelly meille tukikomppanian kalustoa käytännössä, mutta sääolosuhteista johtuen näytös jouduttiin perumaan. tästä syystä joukkueemme kouluttaja piti meille parin tunnin liikuntaharjoituksen aiheena lähitaistelu. itse lähitaisteluosuus oli kuitenkin aika lyhyt, sillä keskityimme enemmän hauskanpitoon erilaisten pariharjoitusten muodossa. harjoituksen lopuksi pidettiin viesti ryhmittäin, palkintona lähivartioton yö. meidän ryhmä (joka oli muuten ihan huippu, kaikessa, palaan tähän myöhemmin) pesi kakkos- ja kolmosryhmän ihan kaikessa, paitsi viimeisessä skabassa. sääntöjä toki juuri tässä kohtaa vaihdettiin (ymmärrettävästä syystä, muuten me oltais jo ratrkaistu koko homma) niin että yhden pisteen sijaan viimeisen viestin voittaja saikin viisi pistettä ja voitti näin koko kilpailun. voin kertoa että oli vähän katkera fiilis! tämä kuitenkin meni nopeasti ohi ja ihan reippahasti hoidin oman kipinävuoroni yöllä.

viimeisenä aamuna oli jäljellä enää napalm- ja kyynelkaasu-rastit. suojanaamarini ei falskannut, mutta pakkohan se oli käydä nuuhkimassa kaasua myös ilman maskia... ei ollut kivaa. aionkin siis vastedes parantaa suojeluhälytyssuoritustani. napalm oli aika lame, oisin halunnu enemmän liekkejä. kukaan ei palanut tai tukehtunut kyynelkaasuun joten lopulta onnnistuimme kokoamaan kamamme ja siirtymään takaisin kasarmille. siellä outoa pyöriskelyä kunnes vihdoin päästiin ansaitulla viikonloppuvapaalle.

tosta meidän ryhmästä, tai itseasiassa koko joukkueesta... se on ihan loistava jengi. (lähes) kaikki jaksaa vitutuksestaan huolimatta yrittää ja kaveria autetaan jos joku ei pysy perässä. sitten on näitä überhienoja persoonia kuten joh(a)nsson, saana, kollani, kuronen, tai vaikka all time favoriteni grandenfelt. tota jengiä tulee ehkä oikeasti vähän ikävä kun P-kauden jälkeen lähdetään eri mestoihin. salaa toivon että grani vastoin tahtoaan heitettäis AUK:kiin (enkä vähiten sen takia että sen mun mielestä pitäis lähteä sinne koska se KUULUU sinne, härregud) että siellä olis sitten jotain tuttuja ja turvallisia tyyppejä, tyttöjen lisäks tietty. jatkovalinnat saadaan tietää kahden viikon päästä, notta sitä odotellessa...

kuukauden aikana oon oppinu hyvinkin paljon ymmärtämänä entisen poikaystäväni ajatuksia armeijan aikana, sekä tajuamaan että oma käytökseni oli välillä hyvinkin naurettavaa. toki sitä vähän kaipaa siviiliin mutta varsinaista ikävää ei ehdi tulla, ja tästä iisisti syntyy huono omatunto joka sitten pistää suhteita halki poikki ja pinoon. ja kun lomillakaan ei oo hirveesti aikaa nähdä... no, katellaan.

26.7.2008

2010-05-30T23:25:00.001-07:00

isi käski laittaa jotain raporttia menneestä viikosta, mutta valitettavasti mun huono muisti ei oikein sovellu ihan perusteellisen inttiblogin ylläpitoon. maanantaina äiti heitti mut portille josta käppäilin tukikomppanian ovelle ja ilmoittauduin ihan normaalisti viikonloppuvapaalta. yritin päästä apupäivystysvuoron takia ajoissa nukkumaan mut tieshän sen jo mennessä ettei uni tullut silmään kuin joskus kahdentoista maissa. heräsin kymmentä vaille kolme ja seuraavat kolme tuntia pilkin päivystäjän pöydän ääressä.

tiistaipäivän ohjelma oli onneks löysä kuin mikä. aamulla oli suunnistusoppitunti ja sitten vähän suunnisteltiin, kompassi ei oo mun juttu mut en tajuu miks ei vois muka pelkistä maamerkeistä edetä. iltapäivälle duunattiin P2B joka oli juurikin niin weird kuin oli aiemmin annettu olettaa. eipä siinä, vastasin kaikkeen rehellisesti ja se on sitten järjestelmän vuoro selvittää olenko soveltuva johtajatehtäviin. illalla mia ja markus kävi munkilla sodessa mutta visiitti oli lyhyt sillä allekirjoittanut oli kohtalaisen väsynyt reilut 16 tuntia valvottuaan.

keskiviikkoona lähdimme rankkuudestaan kuuluisaan majohajoon elikkäs majoitusharjoitukseen. rankka on täysin väärä adjektiivi kuvailemaan kyseistä telttaretkeä. pistettiin puoljoukkueteltta kasaan joku kolme kertaa ja sissiteltta kasattiin varmaan 10 kertaa, ja yö nukuttiin ilman ainoatakaan herätystä. itse olin kuvitellut yön sisältävän enemmänkin teltan siirtämistä kuin makuupussissa tuhisemista, mutta hei, en mä valita. mun kipinävuorokin oli se suklaisin, 22-23. tämän jälkeen keskityin (kuulemma) vieressä nukkuneen alikersantin telttapatjan valloittamiseen.

illalla sattuikin sitten tähän asti käymäni armeijan jännin vaihe: jäätiin kurosen ja lajusen kanssa vartioimaan kamoja kun loppujengi lähti iltapalalle, ja onnistuneesti meidät unohdettiin. no, ehdittiin kuitenkin vetää sämpylät nassuun että ei siinä mitään.

torstaina herättiin kuudelta, pakattiin kamat ja käytiin aamupalalla. tämän jälkeen roudattiin telttavehkeet komppaniaan ja jätettiin reput pois kannosta, ja suunnattiin ulos varuskunta-alueelta kiertämään laajasalo. reissu meni iisisti ottaen huomioon etten ole ikinä aikaisemmin kävellyt about 12 km taisteluvarustuksessa, tosin kuuma ilma teki kävelystä aika raskasta. jalkojen kanssa ei onneks ollut ongelmia eikä tullut yhtään hiertymää tai rakkulaa. kyllähän se tetsari loppumatkasta alkoi painamaan jo aika paljon, mutta uskoisin että sen roudaamiseen tottuu. ainakin toivottavasti, P-kauden jälkeen varustukseen lisätään vielä luotisuojaliivi...

marssin jälkeen kävi niinkin hassusti että meikäläinen (sekä alokas Ma) palkittiin hyvin suoritetusta majoitusharjoituksesta ja marssista sekä oikeasta asenteesta kahvilipuilla. tarkoittaa siis lappusta jolla saan sodesta kahvin/kaakaon/teen ja munkin free of charge. tuli ihan oikeeseen paikkaan, sillä mulla oli välillä ollut vähän paska fiilis ja usko itseensä vähän koetuksella, joten teki ihan hyvää itsetunnolle saada jonkinlaista kiitosta. oon siis sittenkin tehnyt jotain hyvin.

torstai olikin sitten siinä. perjantaiaamuna fiilis oli loistava, kunnes aamiaisen jälkeen huomasin remontin alkaneen vaikka sen ei olis pitänyt. mut sen siitä saa kun änkee samaan huoneeseen 9 naista, kaikilla loppujenlopuks sama kierto. päivä meni ns. pilalle yleisen vitutuksen ja mielettömien kipujen takia, mulla ei ollut särkylääkettä mukana maastossa eikä meidän alikessullakaan ollut kuin kakssatasta buranaa. se ei ihan jeesaa. aamupäivä käytettiin telamiina-, kevyt kertasinko- ja käsikranaatti- rasteihin, iltapäivällä ammuttiin RK2 ja RK7. voin kertoo et pieleen meni.

semmonen viikko. ens viikonlopun oonkin leirillä eli kiinni, seuraavat lomat alkaa 9.8. ja ohhos, siitä seuraavana perjantaina onkin jo vala. hassua.

20.7.2008

2010-05-30T23:24:00.002-07:00

jahas, kaks viikkoa on nyt palveltu isänmaata ja hyvin kulkee. välillä on vaikeuksia jaksaa joidenkin poikien perseilyä mutta vastapainoks päivittäin saa ihailla joidenkin henkilöiden esimerkillisiä suorituksia. voin tällä hetkellä sanoa arvostavani joitakin joukkueemme taistelijoita yllättävänkin paljon, sillä vaikka heitä ei intti kiinnosta ja haluavat himaan mahd. nop., kyseiset soturit kuitenkin hoitavat hommansa kunnialla eivätkä näin ollen vaikeuta joukkueen toimintaa.

oli cooper jonka vedin penkin alle (2290 m) ja lihaskuntotesti jossa siinäkin olisin voinut hieman paremmin pärjätä. P1 takana ja tiistaina edessä P2b. sulkeisissa on harjoiteltu kääntymisiä, tahtimarssia ja aseotteita, iltaisin oon kiroillut kovaan ääneen päiväpeittoni vinoutta. (erittäin mukava) alikersanttimme on todennut pinkkani olevan milloin liian pieni, milloin "hassun mallinen", mutta kyllä mä vielä joku päivä saan duunattua sen täydellisen pinkan. mitäs muuta... perjantaina harjoiteltiin ensimmäistä kertaa yksittäisen taistelijan etenemismuotoja taisteluvarustuksella, sekä suojautumista epäsuoralta tulelta. ilmasta kuuluu repivää ääntä, SUOJAAN! eli "munat" turpeeseen ja polvet mustelmille. eipä ainakaan tarvitse lomilla miettiä laittaako päälle hameen vai housut. :D

lomille päästiin eilen ja takas pitää olla huomenna 24:00 mennessä. tosin itselleni osui apupäivystäjän nakki heti ma-ti -yölle (klo 03-06) joten mun täytyy olla paikalla jo kymmeneltä ohjeet saadakseni.

6.7.2008

2010-05-30T23:24:00.001-07:00

nyt on reppu pakattu ja oisin oikeastaan jo valmis lähtöön. tässä on kuitenkin vielä yks yö "nukuttavana", ja huomenna käyn vielä nooran kanssa lounaalla ennen kuin hypätään saanan kanssa kasikutoseen ja suunnataan kohti santahaminaa. voin myöntää että jännittää, ja huomenna varmaan vielä enemmän, mutta päällimmäisenä on edelleen innostus ja ihan positiivisin mielin lähden vapaaehtoista asepalvelustani suorittamaan. mä oon valmis.

wish me luck! palailen asiaan sitten kun ne päästää mut lomille.